Kehitysvammaisuus & psyykenlääkkeet, kokemuksia Englannista

Tässä koulutusaiheisten kirjoitusten välissä kerron kokemuksistani kesältä 2019, kun kävin tutustumassa hoitokodeissa ja kehitysvammahuollossa toimiviin kollegoihini koillis-Englannissa; Newcastlessa ja Sunderlandissa.

Winterbourne View -skandaali ja sen esiin nostamat ongelmat

Vuonna 2011 Englannissa tuli julki Winterbourne View -sairaalassa tapahtuneet kehitysvammaisten fyysiset ja psyykkiset pahoinpitelyt, joihin sisältyi myös perusteetonta lääkkeellistä sedatointia. Tapaus johti laitoksen sulkemiseen, mutta myös laajoihin kansallisiin selvityksiin ja toimenpideohjelmiin.

Yksi selvityksistä koski sitä, miten yleistä kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden psyykenlääkkeiden käyttö on ja onko käytölle aina selkeä, hyväksyttävä peruste. Kävi ilmi, että  30 000-35 000 englantilaista kehitysvammaista ihmistä käyttää päivittäin psyykelääkettä, jolle heillä ei ole lääketieteellistä perustetta eli diagnosoitua sairautta.

STOMP-hanke

Tähän ongelmaan tartuttiin Englannissa STOMP-hankkeella. STOMP tulee sanoista Stop Over-Medication of People with a Learning disability, Autism or Both. Se on kansallinen hanke, jolla pyritään vähentämään tarpeetonta psyykenlääkkeiden käyttöä. Hankkeeseen osallistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt soveltavat STOMP-periaatteita omassa toiminnassaan niin kuin parhaaksi katsovat.

STOMP-periaatteet ovat:

  1. –Etsimme aktiivisesti vaihtoehtoja lääkehoidolle.
  2. –Varmistamme, että kaikenikäiset ihmiset, joilla on kehitysvamma ja/tai autismikirjon häiriö sekä heidän lähipiirinsä, tuntevat lääkityksen kokonaisuuden ja heidät otetaan mukaan hoitoa koskevaan päätöksentekoon.
  3. Varmistamme, että organisaation työntekijöillä on  psyykelääkeosaamista; he tuntevat psyykenlääkkeiden käyttöaiheet ja todennäköiset haitat.
  4. Varmistamme, että ihmiset, jotka epäilevät lääkityksen asianmukaisuutta, voivat kertoa huolistaan.
  5. Pidämme yllä ajantasaista tietoa henkilön terveydestä, hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä.
  6. Varmistamme, että jos lääkehoitoa tarvitaan, se aloitetaan, arvioidaan ja hoitoa seurataan kansallisen NICE-ohjeistuksen mukaan (vrt. Käypä hoito-suositukset Suomessa).
  7. Toimimme yhteistyössä kehitysvammaisten ja autismikirjon häiriön ihmisten, heidän perheidensä, terveydenhuollon ammattilaisten ja muiden tahojen kanssa lopettaaksemme ylilääkinnän.

STOMP käytännössä

Matkani aikana seurasin neljä päivää proviisorikollegani työtä Sunderlandissa  psykiatrisen sairaalan yhteydessä toimivassa kehitysvammahuollon avoklinikassa. Proviisori työskentelee lääkehoidon tiimissä psykiatrin työparina. Lisäksi klinikalla on käyttäytymisanalyysi- ja kuntoutustiimi, psykiatrisen kuntoutuksen tiimi, fysikaalisen kuntoutuksen tiimi sekä puhe- ja toimintaterapeutti. Klinikan asiakkaaksi voivat tulla kaikki alueen kehitysvammaiset ihmiset omasta, omaisen, hoitohenkilöstön tai perusterveydenhuollon lääkärin aloitteesta.

Klinikan toimintaa ei ainoastaan kutsuta asiakaskeskeiseksi, se todella oli sitä. Asiakas, hänen tahtonsa, ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa oli aina keskustelun ja toiminnan keskiössä, kykeni hän itse puhumaan tai ei.

Psyykenlääkityksen arviointi

Proviisori tapaa asiakkaitaan klinikalla ja kotikäynneillä yhdessä sairaanhoitajien tai psykologin kanssa. Työnjako psykiatrin kanssa oli se, että haastavimmat tapaukset ohjattiin psykiatrin vastaanotolle ja muut proviisorin vastaanotolle. Proviisori arvioi asiakkaiden psyykkistä hyvinvointia, kartoittaa fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia ja arvioi psyykenlääkityksen tarvetta, tehoa ja haittoja tätä tietoa vasten. Lisäksi hän kartoittaa tarkasti asiakkaan, omaisen ja hoitohenkilöstön toiveet lääkehoidon suhteen. Mikäli muutostarpeita ilmenee, hän sopii yhdessä asiakkaan, omaisten ja hoitohenkilöstön kanssa, mitä asian suhteen tehdään. Proviisori ohjeistaa muutosten käytännön toteuttamisen ja seuraa käynneillä ja puhelinsoitoilla muutosten vaikutuksia ja toteutumista.

Positiivisen käyttäytymisen tuki (PBS, Positive Behavior Support)

Asiantuntijasairaanhoitajat sekä puhe- ja toimintaterapeutit auttavat omaisia ja hoitohenkilöstöä ymmärtämään, mitkä ovat asiakkaan haastavaksi koetun käyttäytymisen juurisyyt; mikä sitä aiheuttaa, mikä pitää sitä yllä. Usein käytöksen takaa paljastuu kommunikaation vaikeuksia tai interaktiivisuuden ongelmia. Tämän jälkeen luodaan ABC-suunnitelma: A) miten ei-toivottua käytöstä voidaan vähentää, B) miten siihen ensisijaisesti reagoidaan kun sitä ilmenee ja C) mitä tehdään, jos tilanne silti eskaloituu.

Jatkuva seuranta ja pitkäjänteisyys

Sekä lääkitysmuutosten että muiden interventioiden jälkeen henkilöstö pitää aktiivisesti kirjaa haastavan käytöksen ydinmuotojen ilmenemisestä. Kaikessa edetään rauhallisesti; lääkitysmuutoksia tehdään yksi kerrallaan, neljän viikon välein. Jokaisen muutokset kohdalla tilanne arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja toimenpiteistä sovitaan yhdessä asiakkaan, omaisen ja hoitohenkilöstön kanssa.

Mitä voimme oppia?

STOMP-periaatteet voitaisiin ottaa jo sellaisenaan käyttöön Suomessakin. Meillä ei ole vielä tutkittua tietoa siitä, millaista lääkkeiden käyttö, saati sitten psyykenlääkkeiden käyttö on kehitysvammaisilla. Tällaisia tutkimuksia on nyt aloitettu.

Me kehitysvammaisten kanssa työtä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että psyykenlääkkeiden käyttö on tässä väestöryhmässä yleistä eikä käytölle ole aina selkeää lääketieteellistä syytä. Osin se johtuu siitä, että diagnoosien tekeminen on vaikeampaa, mutta sekaan varmasti mahtuu myös tapauksia, joissa lääkitys on koettu helpoksi keinoksi reagoida haastaviin tilanteisiin.

Lääkkeen antaminen on toki helpompaa ja nopeampaa kuin esimerkiksi päivärutiinien, asuinjärjestelyjen ja kommunikaatiokeinojen muutokset. Lääkehoidon tehokkuus puolestaan jättää usein toivomisen varaa.  Kehitysvammaiset ja erityisesti autismikirjon häiriön ihmiset ovat herkkiä lääkkeiden keskushermostovaikutuksille. Psyykenlääkkeiden käytössä korostuvat haittariskit, jotka kohdistuvat mm. keskushermoston toimintaan, veriarvoihin, metaboliaan, hormonitoimintaan, muistiin ja oppimiseen, unen laatuun, lihasvoimaan ja koordinaatioon.

Olisiko siis syytä saada STOMP-mallin mukainen kansallinen hanke Suomeenkin?

Kirjoittaja: Anne Halmetoja, kehitysproviisori

Mitä hoitajat toivovat lääkehoitokoulutukselta?

Teetimme vuoden alussa Aino-lääkelupakoulutus asiakkaillemme kyselyn lääkehoidon koulutustoiveisiin liittyen. Lähihoitajien ja sairaanhoitajien toiveita tiedusteltiin kahdesta eri näkökulmasta, lääkehoidon toivotut koulutusaiheet ja miten koulutus olisi hyvä toteuttaa. Saimme mukavasti vastauksia ja tässä esittelemme joitain vastauksia liittyen lääkehoidon toivottuihin koulutusaiheisiin.

Lääkehoidon koulutusaiheista eniten toivottiin sydän- ja verisuonisairauksien ja kivun lääkehoidon aihealueita. Tämä ei ole yllättävää, sillä nämä lääkeryhmät ovat eniten käytetyimpien johdossa. Lisäksi lääkehoitoon liittyvistä yleisistä aihepiireistä toivottiin koulutusta lääkkeiden yhteisvaikutuksista, lääkkeiden vaikutusmekanismeista – kuinka lääkkeet vaikuttavat elimistössä ja miten lääkehoitoa voidaan toteuttaa turvallisesti.

Hoivayksiköiden lääkitysturvallisuus on ollut viime aikoina paljon esillä ja säännöllisen täydennyskoulutuksen avulla voidaan tähänkin panostaa entistä enemmän. Lääkkeiden yhteisvaikutukset puolestaan ovat yhä yleisempiä. Saatavilla oleva tieto yhteisvaikutuksista lisääntyy ja kuten tiedetään, iäkkäillä on keskimäärin enemmän lääkkeitä käytössä verrattuna esimerkiksi työikäisiin. Iäkkäiden lääkehoito on suhteellisen vaativaa. Lisäksi uusia lääkkeitä kehitetään jatkuvasti ja esimeriksi biologisten lääkkeiden määrä on viime vuosina kasvanut hurjaa vauhtia.

Kysyimme myös millaiset tilanteet aiheuttavat epävarmuutta lääkehoidon toteutuksessa hoivayksiköissä. Tällaisina tilanteina mainittiin esimerkiksi seuraavia:

”Kun asukas on kotiutunut sairaalasta ja lääkelista on sekaisin.”

”Kun asukas ei tahdo ottaa lääkkeitään.”

”Insuliinien annostelu.”

”Kun lääkeannosta täytyy vähentää tai lisätä seurantamittausten mukaisesti.”

”Miten käsikauppalääkkeet sopivat yhteen reseptilääkkeiden kanssa.”

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille, otamme huomioon palautteenne. Tänä vuonna teemme kaksi uutta verkkokoulutusta Aino-asiakkaillemme, keväällä julkaistavan Antikoagulantit koulutuksen sekä syksyllä julkaistavan Muistisairaudet koulutuksen. Antoisia opiskeluhetkiä nykyisille ja uusille asiakkaillemme!

Aino-lääkelupakoulutus on ainoa räätälöity verkkokoulutus, joka on suunniteltu vastaamaan palvelutalojen ja hoivakotien hoitohenkilökunnan työnkuvaa. Lääkehoitoon liittyviä asioita käsitellään moduuleissa käytännönläheisesti ja ammattiryhmittäin tarkoituksenmukaisella tasolla. Koulutus varmistaa hoitohenkilöstön tasaisen, työtehtävien ja vastuiden vaatiman osaamisen tason. Kun lääkehoidon toteutus ja seuranta nojaavat vahvaan lääkehoidon osaamiseen, on asukkaiden lääkehoito tehokasta ja turvallista. Aino-lääkelupakoulutusta tuottaa Aino ja Eino Lääkehoitopalvelut ja tätä koulutusta voi saada vuoden 2020 alusta HY+:n kautta

Koulutuksella varmuutta lääkehoitoprosessin johtajuuteen hoivayksiköissä

Viime aikojen hoivakohut ovat ruotineet paljon sitä miten lääkehoidossa ja –huollossa esiintyy huomattavia puutteita osassa hoivayksiköitä. Julkisuudessa ruoditaan usein sitä, että on annettu vääriä lääkkeitä ja hoitajakohtaiset lääkeluvat puuttuvat. Lääkelupakoulutus ja työpaikalla suoritetut käytännön näytöt lääkkeiden antamista ja jakamista koskien varmistavat hoitajien osaamisen ja sen jatkuvan päivittämisen. Kuitenkin kyse ei ole vain työntekijöistä, vaan myös johdosta. Johdon vastuulla on huolehtia siitä, että kaikilla työpaikan lääkehoitoon osallistuvilla lääkeluvat ovat kunnossa. Tämä pätee myös keikkalaisiin ja opiskelijoihin soveltuvin osin.

Miksi johdon vastuusta puhutaan verrattain vähän maallikoille suuntautuvassa uutisoinnissa hoivayksiköiden lääkitysturvallisuuspuutteista?

Lääkelupien puuttuminen on helppoa mieltää, se on yksinkertainen kyllä tai ei – asia, luvat joko ovat kunnossa tai ne eivät ole. Näin yksinkertaista tämä ei toki ole. Joskus lääkehoito voi olla hyvinkin laadukasta vaikka lääkelupia ei ole suoritettu asianmukaisesti. Toki useimmiten lääkelupien puuttuminen kielii ongelmista myös lääkehoidon käytännöntoteutuksessa. Johdon osuutta on hankalaa hahmottaa ja se taas ei välity maallikoille niin helposti. Omaiset ja asukkaat huomaavat vain puutteet käytännössä, ”omaiseni sai väärät lääkkeet” tai ”en saanut iltalääkkeitä ollenkaan”.

Miksi johto ei huolehdi näitä asioita kuntoon?

Varmaankin suurimpia syitä on resurssien puute. Ei ole aikaa tarpeeksi muiden rutiinitöiden ohella ja toisaalta aina ei myöskään ole osaamista eikä pätevyyttä. Toisinaan ei myöskään ole käsitystä siitä kuka hoitaa ja mitä. Ovatko lääkeluvat ja lääkehoitoprosessin johtajuus johdon vai lääkehoidosta vastaavan sairaanhoitajan vastuulla? Vai ovatko kenties molemmat tahot vastuullisia? Hoivayksiköiden johdon vastuuta koko lääkehoitoprosessista on kasvatettu jatkuvasti. Lisääntynyt omalvalvonta ohjaa ottamaan enemmän vastuuta lääkehoidon ja –huollon toteuttamisesta, sekä siitä miten toimitaan kun tulee poikkeamia. Tämä voi olla turhauttavaa, jos aikaa näiden tehtävien hoitamiseen ei kuitenkaan ole annettu lisää muiden pakollisten töiden ohessa.

Kuinka lääkitysturvallisuuden toteutumista hoivayksiköissä voitaisiin valvoa ja kehittää jatkuvasti?

Kuten monissa muissakin töissä, koulutuksella saadaan varmuutta ja osaamista käytännön työhön. Selkeä vastuunjako on myös tärkeää. Kun tiedetään kuka tekee ja mitä, on helpompaa hoitaa prosessit maaliin. Lääkehoitoprosessi on laaja kokonaisuus ja sisältää niin koko prosessin kehittämistä ja valvontaa kuin myös henkilöstöön liittyviä tekijöitä sekä lääkehoidon ja –huollon käytännön toteuttamisen suunnittelua ja valvomista. Suuri osa lääkehoitoprosessia rakentavista, kehittävistä ja valvovista henkilöistä ei välttämättä ole saanut esimerkiksi minkäänlaista johtamiskoulutusta näihin vaativiin ja tärkeisiin työtehtäviin. Tiedetään, että yli 50% kaikista asukasturvallisuutta uhkaavista poikkeamista liittyy lääkehoitoon. Tähän on tultava muutos. Lääkehoitoprosessin johtajuus – vastuu koko lääkehoitoprosessin toimivuudesta ja turvallisuudesta – on iso asia. Johtajat ja lääkehoidosta vastaavat sairaanhoitajat ansaitsevat tukea ja heidän velvollisuutensa on kehittää osaamistaan vastaamaan nykytarpeita esimerkiksi lääkehoitoprosessin omavalvontaan liittyen.

LÄÄKEHOIDON KOULUTUKSELLA VOIMAANTUMISTA HOITAJILLE JA TURVAA ASUKKAILLE ITÄ-SUOMALAISESSA HOITOKODISSA

Aloitamme uuden blogiteeman jatkuvan täydennyskoulutuksen merkityksestä hoivatyössä. Miksi jatkuva kouluttautuminen on niin tärkeää?

Keskikokoisessa itä-suomalaisessa hoitokodissa päätettiin panostaa lääkehoidon koulutukseen. Hoitokodin johtajan mukaan kevään hoivakriiseissä paljastuneet puutteet koskettivat myös heidän työyhteisöään. Tiedossa on, että tutkimusten mukaan asukasturvallisuutta uhkaavista poikkeamista, jopa yli 50% liittyy jollain tavalla lääkehoitoon. Vakava lääkityspoikkeama voi viedä jopa päivystykseen, josta asukas ei enää pääsekään palaamaan hoitokotiin, vaan jää vuodeosastolle. Hoitokodin johtoryhmän kanssa tehtiinkin päätös, että lääkehoidon jatkuva täydennyskoulutus hoitokodissa on turvattava.

-Me olemme huomanneet, että meillä sattuu jonkin verran vakavia lääkityspoikkeamia nimenomaan lääkkeillä, joiden käytössä tulee olla erityisen tarkkana. Näitä ovat esimerkiksi varfariini (Marevan) ja huumaavat kipulääkelaastarit. Joskus on esimerkiksi jäänyt kaksi laastaria vahingossa asukkaan iholle samanaikaisesti, kun niitä lääkehoidon kirjauksia ei ole tehty yhdenmukaisesti. Lääkehoidosta vastaavan sairaanhoitajan kanssa keskusteltiin, että nyt on korkea aika kehittää hoitajien osaamista ja samalla myös tarkastella koko lääkehoidon prosesseja uusin silmin.

Lääkehoidosta vastaava sairaanhoitaja puolestaan tunnisti, että lähihoitajilla on paljon hyvää käytännön kokemusta lääkkeistä ja niiden annostelusta.

– He ovat todellisia lääkehoidon ammattilaisia. Lähihoitajat ovat kuitenkin välillä mukana lääkityspoikkeamissa ja olemme aikaisemmin sanoneet heille, että ”tarkkuutta lisää vaan”. Olemme kuitenkin huomanneet, että kun hoitaja on hiljattain opiskellut lääkehoitoa, hän on tarkempi ja kokee osaavansa enemmän. Samaten usein motivaatio kasvaa ottamaan enemmän selvää niistäkin lääkeasioista, jotka eivät vielä ole selkeitä.

Lähihoitajan mukaan kiire ja vähäinen koulutus lääkeasioista estävät joskus hyvän hoidon.

-Meillä on paljon sellaista tietoa, jota ei välttämättä ole johdolla tai lääkärillä. Päivittäin seuraamme asukkaiden hyvinvointia ja myös lääkehoidon onnistumista. Joskus tulee niitä epäonnistumisia, kun joku lääke ei sovikaan asukkaalle. Sitten pitäisi tietää miten siitä voisi raportoida lääkärille. Lääkehoidon koulutuksessa opiskelimme esimerkiksi eri lääkkeiden halutut vaikutukset ja –haittavaikutukset ja kuinka kirjata näitä seuranta-asioita ylös. Saimme myös koulutusta kehitysvammaisten lääkehoidosta mikä oli tosi hyvä juttu! Meillä kun noin puolet asukkaista on kehitysvammaisia ja heillähän se lääkehoito on usein tosi haastavaa. Nyt tuntuu siltä, että monet asiat selkiintyivät ja lääkevirheet ovat vähentyneet.

Hoitokodissa tehtiin periaatteellinen päätös, johon kaikki sitoutuivat. Lääkehoitoon osallistuvien lääkeluvat uusitaan jatkossa kolmen vuoden välein ja lisäksi lähihoitajat saavat vuosittain muutaman tunnin lääkehoidon lisäkoulutuksen verkossa. Lääkehoidosta vastaavat sairaanhoitajat puolestaan käyvät verkko-opintojen ohella kerran vuodessa lähikoulutuspäivässä oppimassa lääkehoitoprosessin kehittämisestä, lääkitysturvallisuudesta ja kuinka johtaa näitä. Lähihoitajat ovat kiitelleet uutta lääkehoidon koulutussuunnitelmaa ja sitä, että vihdoinkin he saavat riittävästi tukea lääkehoidon laadukkaaseen toteuttamiseen.

-Lääkehoidon opiskelu on sujuvaa, kun sitä voi tehdä myös puhelimella missä ja milloin vain. Useimmiten opiskellaan työkoneella sopivissa väleissä, mutta joskus työmatkallakin tulee opiskeltua.

Lääkehoitokoulutuksen lisäksi hoitokodissa on aloitettu osallistamaan kaikkia työntekijöitä enemmän lääkehoitoprosessin suunnittelussa ja sen kehittämisessä. Lääkityspoikkeamia käsitellään kaksi kertaa vuodessa yhteisissä palavereissa, joissa kaikki pääsevät pohtimaan kuinka lääkityspoikkeamia voitaisiin estää tehokkaammin – millaisia suojausmekanismeja voitaisiin kehittää.

”Voimme todella suositella käymäämme Aino-lääkelupakoulutusta, se on ainoa koulutus, joka on todella räätälöity meidän hoitokodeissa toimivien tarpeeseen. Ei mitään turhaa asiaa, kaikki on tarpeellista.”

-Hoitokodin johtaja

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 7/7: Viimeistely

Lääkehoitosuunnitelman viimeistely

Ajatellaan, että olet hankkinut uuden tulostimen. Missä tilanteissa tarvitset sen ohjekirjaa? Varmasti viimeistään silloin, kun tulostimen toiminnassa on ilmennyt ongelma, mutta ehkä jo heti tulostimen ostamisen jälkeen, ennen sen käyttöönottoa.

Otat ohjekirjan käteesi. Etsit ensin sisällysluettelon ja lähdet hakemaan oikeaa otsikkoa ja oikeaa sivua. Ohjeiden pitäisi olla ajantasaisia eli vastata tulostimen todellisia osia ja toimintoja, eikö vain? Et tee mitään sellaisella tiedolla, joka ei koske sinun tulostintasi. Jos ohjeessa käytetään outoja termejä tai ohjeen kieli monitulkintaista, sen pohjalta on vaikea toimia. Jos etsit ohjetta ongelmatilanteeseen, on turhauttavaa, jos ohjekirjassa ei anneta ohjeita juuri siihen sinulla ilmenneeseen ongelmaan.

Nämä samat asiat koskevat myös lääkehoitosuunnitelmaa. Sehän on ohjekirja, jossa annetaan ohjeet lääkehoitoprosessin huolto- ja ylläpitotoimintoihin, perustoimintoihin ja ongelmatilanteisiin.

Rakenteet, sisällysluetteo, versiomerkinnät

Onko lääkehoitosuunnitelmassanne sisällysluettelo? Pitääkö se paikkansa? Onko lääkehoitosuunnitelmassanne versionumero tai päiväys, jolla sen voi erottaa muista versioista?

Käyttäkää pää- ja väliotsikoita, tekstin kappalejakoa, lihavointia ja kursivointia niin, että ne helpottavat tekstin hahmottamista. Varokaa kuitenkin käyttämästä niitä liian paljon.

Olette mahdollisesti luoneet tekstin tueksi liitteitä, kuten riskilääkelistan, prosessikaavioita tai työohjeita. Numeroikaa liitteet ja varmistakaa, että ne sisältyvät sisällysluetteloon.

Tekstin napakkuus ja selkeys

Etsikää tekstistä kaikki passiivimuotoiset verbit, kuten “varmistetaan, kirjataan, tarkastetaan”. Vaihtakaa ne muotoon, josta käy ilmi, kenen tehtävänä varmistaminen, kirjaaminen ja tarkastaminen on. Kuka hän on?Kaikki, lähiesimies, lääkevastaava, omahoitaja jne. ?

Varsinkin prosessin yleisissä kuvauksissa sekä vastuiden ja velvollisuuksien osioissa on vaarana, että samaa asiaa käsitellään turhan monessa eri kohdassa. Muistakaa, että voitte viitata tekstissä muihin lääkehoitosuunnitelman sisältöihin. Onhan jokaiseen liitteeseen viittaus jossain kohtaa tekstiä?

Varmistakaa vielä, että olette muistaneet kirjata riittävän tarkat ja helposti löytyvät ohjeet kaikkiin kriittisiin ongelmatilanteisiin.

Tarkistakaa vielä, että jokainen lääkehoitosuunnitelman lause todella tarkoittaa jotain konkreettista, johon henkilöstön odotetaan sitoutuvan ja joihin he voivat sitoutua. Älkää siis viekö palstatilaa kauniilla lauseita, joita oletatte lääkehoitosuunnitelmaan kuuluvan. Käyttäkää vain lauseita, joilla on jokin merkitys teidän toiminnassa.

Valmista?

Onnittelut!
Olette nyt luoneet käytännönläheisen, selkeän ja  kattavan lääkehoitosuunnitelman. Noudattakaa sen ohjeita ja varmistakaa seuraavaksi lääkehoitosuunnitelman jalkautuminen käytäntöihin!

Tämä lääkehoitosuunnitelmaa käsittelevä sarjamme päättyy tähän. Jatkamme muilla aiheilla, mutta ne tulevat käsittelemään samaa aihepiiriä; lääkehoidon turvallisuutta palvelutaloissa, hoitokodeissa ja kotihoidossa.

 

 

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 6/7: Lääkehoitosuunnitelman jalkauttaminen

Miten lääkehoitosuunnitelman ohjeet viedään käytäntöön?

Mieti, miten autoa ohjaillaan. Ensin tarvitaan päätös siitä, mihin suuntaan rattia käännetään. Seuraavaksi rattia täytyy kääntää, muuten auto ei käänny. Ratin kääntämisestä ei ole apua, jos välitys ei toimi, eli auton täytyy kääntyä, kun rattia käännetään.

Jos lääkehoitoprosessi olisi auto, lääkehoitosuunnitelma olisi sen ratti.

Lääkehoitosuunnitelma tehdään noudatettavaksi. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan kaksi asiaa; suunnitelma siitä, miten lääkehoitosuunnitelma jalkautetaan ja suunnitelma siitä, miten lääkehoitosuunnitelma pidetään henkilöstön saatavilla. Ne ovat ratin kääntämistä. Lisäksi täytyy varmistua siitä, että auto on kääntynyt oikeaan suuntaan eli tarvitaan keinot varmistua lääkehoitosuunnitelman jalkautumisesta.

Nämä asiat suunnitellaan ja kirjataan osaksi lääkehoitosuunnitelmaa.

Aloitetaan helpommasta, eli lääkehoitosuunnitelman säilyttämisestä

Ohje on turha, jos sitä ei löydy silloin kun sitä tarvitaan tai saatavilla oleva versio on vanhentunut.

Lääkehoitosuunnitelma tulee säilyttää niin, että työntekijät löytävät sen helposti, myös silloin, kun koneet ovat varattuina. Lääkehoitosuunnitelma olisi hyvä säilyttää sähköisenä ja printattuna. Sähköisen version tulee luonnollisesti sijaita kansiossa, johon kaikilla on pääsy ja jonka työntekijät löytävät helposti. Printattuna sen olisi hyvä olla selkeästi nimetyssä kansiossa, jokaisessa yksikössä.

Versionhallinta täytyy varmistaa, jotta työntekijöiden saatavilla on aina viimeisin voimassaoleva versio. Jonkun täytyy olla vastuussa siitä, että vanhat versiot hävitetään siinä vaiheessa kun uusi astuu voimaan ja tuodaan henkilöstön saataville. On hyvä välttää lääkehoitosuunnitelman turhaa tulostamista, koska vanhoja versioita jää silloin herkästi pyörimään kaappeihin ja laatikoihin.

Kirjatkaa lääkehoitosuunnitelmaan myös nämä ohjeet; missä lääkehoitosuunnitelma säilytetään ja kuka on vastuussa versionhallinnasta.

Sitten suunnitellaan lääkehoitosuunnitelman jalkauttaminen

Kaiken perustana on se, että jokainen lääkehoitoon osallistuva työntekijä tuntee lääkehoitosuunnitelman sisällön. Jokaisen uuden tai pitkältä tauolta työhön palaavan työntekijän tulee tutustua lääkehoitosuunnitelmaan niin, että hän todella ymmärtää sen antamat ohjeet. Lääkehoitosuunnitelmaan tutustuminen on siis oma, erikseen kirjattava osa perehdyttämisohjelmaa.

Miettikää myös, millä tavoin lääkehoitosuunnitelmaan tutustutaan perehdytyksen aikana. Annetaanko se uuden työntekijän itsensä luettavaksi? Jos näin on, varmistatteko ohjeiden ymmärtämistä jotenkin? Käydäänkö siitä tiettyjä osia läpi perehdyttäjän kanssa?

Lääkehoitosuunnitelma pitäisi päivittää vähintään kerran vuodessa. Miten varmistatte, että kaikki saavat tiedon lääkehoitosuunnitelman muutoksista? Lukevatko kaikki lääkehoitosuunnitelman uudestaan vai vain muuttuneista kohdista? Käydäänkö muutokset läpi yhdessä, suullisesti, esimerkiksi osana palaveria? Miten muutoksiin tutustuminen dokumentoidaan?

Käytäntöjen muuttumista ei kannata jättää sen varaan, että siitä on annettu ohjeet. Jonkun täytyy ohjata käytäntöjen muuttumista lääkehoito-suunnitelman mukaisiksi; neuvoa, opastaa ja muistuttaa. Kuka hän on?

Miten hyvin lääkehoitosuunnitelma on jalkautunut?

Olette nyt suunnitelleet, miten lääkehoitosuunnitelma jalkautetaan. Miettikää seuraavaksi keinot varmistua siitä, että lääkehoitoprosessin käytännöt vastaavat sitä, mitä lääkehoitosuunnitelmaan on kirjattu. Siis, sen lisäksi, että työntekijät ovat tutustuneet lääkehoitosuunnitelman sisältöön, he myös toimivat sen mukaisesti.

STM:n Turvallinen lääkehoito-opas suosittelee lääkehoitoprosessin säännöllisiä sisäisiä ja ulkoisia auditointeja. Ne palvelevat myös tässä jalkauttamisen varmistamisessa, sillä auditoinnin kriteerejä voi ja kannattaa poimia lääkehoitosuunnitelmasta. Lisäksi jalkautumisesta voi kerätä tietoa haastattelemalla henkilöstöä tai tarkastamalla tiloja tai dokumentteja. Miettikää keinot ja kirjatkaa vastuut.

 

Nyt lääkehoitosuunnitelma on loppusilausta vaille valmis! Hienoa! Sarjan viimeisessä osassa tehdään vielä rakenteelliset ja kielelliset viimeistelyt.

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 5/7: Kehityskohteet

Kehityskohteiden valinnasta kehittämissuunnitelmaan

Emme ole törmänneet vielä missään lääkehoitoprosessiin, joka toimisi täydellisesti. Kehittämisen varaa on kaikilla. Kaikkea ei voi laittaa kuntoon kerralla, joten kehittämistä tehdään usein sykleissä, keskittyen yhteen tai enintään muutamaan asiaan kerrallaan.

Lääkehoitosuunnitelman päivittämisen yhteydessä olisi hyvä tarkastaa, mitä kehitettämistarpeita lääkehoitoprosessissa on. Tuliko edellisessä vaiheessa eli riskien kartoituksen ja riskinhallinnan suunnitelmaa laatiessa esiin jotain, joka pitäisi laittaa kuntoon? Onko jokin aikaisemmin aloitettu kehittämisprojekti valmis vai vaatiiko se vielä työstämistä? Onko omaan toimintaan tai lainsäädäntöön tullut tai tulossa muutoksia, jotka vaativat muutoksia lääkehoitoonkin? Onko sisäisissä tarkastuksissa tai ulkoisessa auditoinnissa tullut esiin jotain, mihin pitäisi tarttua? Mitkä tunnistamanne riskit realisoituvat todennäköisimmin tai mitkä aiheuttavat vakavimmat vaaratilanteet realistoituessaan? Mitkä kehittämiskohteet ovat kaikkein kiireellisimmät?  Mitä saisitte kuntoon helposti ja nopeasti ja mikä taas vaatisi pidemmän työstämisen pienemmissä osissa? Lääkehoito on tärkeä osa asiakkaille tarjottavaa hoitoa, mutta ei toki ainoa ja välillä toiminnan kehittämisen painopiste on muualla kuin lääkehoitoprosessissa. Lisäksi on hyvä muistaa, että ihminen pystyy muuttamaan toiminnassaan vain yhtä asiaa kerrallaan.

Joko keksitte, mitä haluatte kehittää? Hyvä. Pelkkä päätös kehittämisestä ei vielä riitä sen toteuttamiseen. Päätös täytyy jalostaa kehittämissuunnitelmaksi, joka sisältää:

1. Keinot eli millä konkreettisilla toimenpiteillä prosessin osaa haluatte kehittää? Pilkkokaa ongelma pienempiin osiin ja aloittakaa sieltä helpoimmasta päästä. Jos toimenpiteen tehokkuuteen tai uuden työkalun käytettävyyteen liittyy epävarmuutta, se kannattaa ensin testata yhdessä tiimissä tai ryhmäkodissa ja jalkauttaa se muihin vasta sitten.
2. Muutoksen mittarit, eli miten voitte seurata muutoksen jalkautumista ja vaikuttavuutta eli muuttuuko toiminta todella ja tuottavatko toimenpiteet niitä tuloksia, joita toivoitte? Entä tapahtuuko niiden lieveilmiönä jotain, mikä vaatisi huomiota ja korjaustoimenpiteitä?
3. Aikataulu ja miten aikataulussa pysyminen varmistetaan (kalenterit, työmääräimet, säännölliset kokoukset jne.)
4. Vastuuhenkilöt ja viestintä vastuuhenkilöiden kesken ja koko henkilöstön kesken.

Riittää, että kirjaatte lääkehoitosuunnitelmaan tämän  kehittämissuunnitelmasta pääkohdat. Vastuuhenkilöillä tulee kuitenkin olla käytettävissään kattavampi projektisuunnitelma.

Muutoksia pidetään usein vaikeina, varsinkin jos muutos koskee käytäntöjä eli ihmisten toimintaa. Kukaan ei kuitenkaan vastusta muutosta, jonka kokee tarpeelliseksi. Ylhäältä alas tulevat muutospaineet torjutaan herkemmin kuin alhaalta ylöspäin nousevat muutospaineet. Muutoksia suunnittelemaan ja toteuttamaan kannattaa koota työryhmä, johon osallistuvat johdon lisäksi myös lääkehoitoa toteuttavat lähi- ja sairaanhoitajat eli ideaalitapauksessa se sama ryhmä, joka vastaa lääkehoitosuunnitelmankin laatimisesta ja päivittämisestä. Tämän työryhmän valitsemat muutoskohteet ovat todennäköisemmin sellaisia, jotka suurin osa henkilöstöstä kokee tarpeellisiksi ja työryhmän valitsemat toimenpiteet ovat todennäköisimmin sellaisia, jotka ovat myös mahdollista toteuttaa. Työryhmän jäsenet voivat toimia myös seurata ja tukea muutosta ympärillään lähikollegakunnassaan eli toimia “muutosagentteina”.

Tärkeitä ovat myös muutokseen lisätty seuranta mittareineen sekä viestintä. Henkilöstön on hyvä saada tietää, miksi muutosta tarvitaan, miten muutos on suunniteltu jalkautettavaksi sekä miten tehokkaasti muutoksen jalkauttaminen etenee, mieluiten numeroina. Numerot saadaan seurannassa käytetyillä mittareilla. Muutosinnokkuus kuolee nopeasti, jos alulle laitetaan toistuvasti muutoksia, joista ei alun jälkeen kuulu mitään. Viestinnän on hyvä olla kahdensuuntaista eli henkilöstön on tärkeää myös päästä kertomaan kokemuksistaan. Muutokset menevät harvoin kerralla maaliin ja työryhmän on hyvä saada tietää mahdollisista ongelmista ennen kuin koko muutos kaatuu niihin. Joskus muutos ei olekaan hyväksi, vaan johtaa alkuperäistä suurempiin ongelmiin, jolloin on hyvä vaihtaa suuntaa mahdollisimman nopeasti. Hyvin tyypillistä on myös se, että hyvän alun jälkeen toiminta palaa takaisin vanhaan tuttuun.

Norsukin syödään pala kerrallaan. Hyvin suunniteltu on hyvin tehty. Nämä pätevät myös prosessien kehittämiseen. Seuranta ja viestintä ovat tapoja pitää muutoksen liekki hengissä.

Ensi kerralla suunnittelemme keinot, joilla lääkehoitosuunnitelma ei jää suunnitelmaksi vaan täyttää tehtävänsä toimintaa ohjaavana käsikirjana.

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 4/7: Riskien hallinta

Lääkehoidon riskien hallinta: riskien tunnistamisesta riskien minimoimiseen ja vaaratapahtumiin varautumiseen

Lääkehoitosuunnitelman yksi tärkeä tehtävä on toimia lääkehoitoprosessin riskien hallinnan suunnitelmana. Siihen kuuluu kolme asiaa:

  • Riskien tunnistaminen
  • Suojauksien suunnitteleminen
  • Vaaratapahtumiin varautuminen

Riskien tunnistaminen ei saa perustua pelkkään poikkeamaraportointiin vaan riskejä täytyy tunnistaa myös ennakoivasti; sisäisillä tarkastuksilla ja ulkoisilla auditoinneilla. Riskien tunnistaminen ja niiden luetteleminen ei kuitenkaan vielä riitä. Lisäksi täytyy miettiä, kuinka tunnistettuja riskejä voidaan minimoida ja miten voidaan varmistaa toimintavalmius tilanteissa, joissa suojaukset pettävät ja vaaratilanne pääsee syntymään.

Aloitetaan riskien tunnistamisesta.

Lääkehoidon turvallisuuden riskit nousevat potilaista, lääkkeistä ja prosessista.

  1. Millaisia potilaita/asiakkaita meillä hoidetaan? Liittyykö heidän lääkehoitoon jotain erityistä ongelmaa tai haastetta? Millaisia lääkkeitä heillä käytetään, mitä annostelureittejä pitkin? Mitä osaamista heidän lääkehoitonsa vaatii?
  2. Mitkä ovat meidän toimintamme kannalta ne lääkkeet, joihin liittyy suurimmat riskit? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden annostuksessa täytyy olla erityisen tarkkana? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden yliannostus on herkimmin henkeä uhkaava? Mitkä lääkkeet ovat herkimpiä säilytyksen olosuhteille? Mitä lääkkeitä voi väärinkäyttää?
  3. Mitkä ovat meidän lääkehoitoprosessimme haavoittuvimmat osat? Mitkä tehtävät ovat ihmisen tarkkaavaisuuden ja virheettömän työn varassa? Mitkä tehtävät vaativat, että käytettävissä on oikea ja ajantasainen tieto? Mitä tapahtuu prosessin rajapinnoilla yhteistyössä muiden toimijoiden tai omaisten kanssa? Missä virheitä sattuu todennäköisimmin ja mitkä virheet ovat asiakkaiden tai henkilöstön turvallisuuden suhteen vaarallisimmat?

Kun riskit tunnetaan, suunnitellaan miten niitä suojaudutaan.

Miettikää konkreettisia keinoja näiden tunnistamienne riskien suhteen. Pyrkikää löytämään keinoja, joilla ihmisen toimintaa varmistetaan. Ihminen on erehtyväinen; hän ei aina huomaa eikä aina muista asioita.

Keksittekö keinoja, joilla huomaamisen ja muistamisen tarvetta saadaan vähennettyä? Mitkä ihmisen varassa olevat työvaiheet olisi hyvä kaksoistarkastaa eli yksi työntekijä tekee, toinen tarkastaa?

Millaisia asioita perehdytykseen pitäisi kuulua ja miten niiden läpikäyminen varmistetaan? Millaisia asioita vuosittaiseen koulutussuunnitelmaan tulisi kuulua?

Varaudutaan vielä pahimpaan, eli mitä jos jotain menee kuitenkin pieleen?

Kaikkien kriittisten riskien suhteen on hyvä varautua myös siihen, että jokin menee pieleen tai riskeiltä suojaava toimenpide ei toimikaan. Entä jos opioidia tai insuliinia annetaan kuitenkin liikaa? Tunnistaako hoitohenkilöstö näiden ja muiden riskilääkkeiden yliannostuksen oireet? Osaako henkilöstö toimia tilanteessa ja sen jälkeen? Mitä ensiapuvälineitä ja -lääkkeitä pidetään varalla ja mistä ne löytyvät? Osaako henkilöstö käyttää niitä, esim. annostella glukagonipistoksen? Mistä löytyvät tarvittavat yhteystiedot ja ohjeet?

Vaaratapahtumissa osallisena olleille työntekijöille kokemus on pahimmillaan traumatisoiva. Se aiheuttaa vähintäänkin voimakkaita syyllisyyden tunteita ja oman ammattitaidon kyseenalaistamista. Vahinko voi kuitenkin sattua kenelle vain. Millaista tukea nämä työntekijät saavat työyhteisöltä, esimieheltä ja työterveydenhoidosta?

Siinäpä se! Tämä vaihe vaatii tiimiltänne hieman pohtimista, mutta jos tiiminne on moniammatillinen, pystytte tarkastelemaan riskejä kaikista monipuolisimmin.

Ensi jaksossa valitsemme lääkehoitoprosessin kehityskohteet tässä vaiheessa tehdyn riskien kartoituksen pohjalta.

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 3/7: Organisaation eri tasoiset lääkehoitosuunnitelmat

Jos organisaatiossanne on useampia työyksiköitä, kuten osastoja tai ryhmäkoteja, lääkehoitosuunnitelma laaditaan kahdella tasolla:               Toimintayksikkötasolla ja työyksikkötasolla

Yleisestä tasosta kohti käytäntöjä

Aloittakaa toimintayksikön lääkehoitosuunnitelmasta, koska se toimii pohjana työyksikköjen lääkehoitosuunnitelmille.

Lääkehoitosuunnitelma osiot käytiin läpi jo viime osassa tätä blogisarjaa. Nehän ovat:

Riskien hallinta:
-Lääkehoitoon liittyvien riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen
-Seuranta- ja palautejärjestelmät
-Lääkehoidon vaaratapahtumissa toimiminen

Henkilöstö:
-Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako
-Opiskelija lääkehoidon toteuttajana
-Lääkehoidon osaamisvaatimukset, osaamisen varmistaminen ja ylläpito
-Turvalliseen lääkehoitoon perehdyttäminen

Lääkehoidon käytännöt:
-Lääkehuollon järjestäminen
-Lääkehoidon toteuttaminen
-Lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi
-Potilaan ja omaisten ohjaus ja neuvonta
-Dokumentointi ja tiedonkulku

Miettikää jokaisen osion kohdalla, mitkä ovat yleisiä, kaikkien työyksiköiden toimintaa koskevia ohjeitanne ja missä kohtaa käytännöt eri työyksiköissä eroavat niin paljon, ettei niistä voida antaa yleistä ohjetta.

Esimerkiksi lääkehoidon osaamisvaatimukset, lupakäytännöt ja perehdyttämisohjelma ovat usein toimintayksikkötasoisesti määriteltyjä. Samoin täydennyskoulutuksen periaatteet laaditaan toimintayksikkötasolla.

Työyksiköiden välillä voi sen sijaan olla eroja asiakasprofiilissa, riskilääkkeissä, lääkehoidon toteuttamisen vaativuustasossa ja  lääkehuollossa, esimerkiksi jos vain osassa työyksiköitä käytetään annosjakelua.

Mikä olikaan lääkehoitosuunnitelman tarkoitus?

Pitäkää koko ajan mielessänne, että laaditte lääkehoitosuunnitelmaa ensisijaisesti henkilöstöänne varten. Sen ei ole tarkoitus esitellä aiheesta julkaistuja tutkimustuloksia tai hienoja periaatteellisia ajatuksia, vaan antaa ohjeet lääkehoitoprosessin johtamiseen ja lääkehoidon toteuttamiseen.

Työntekijöiden tulee tuntea sekä toimintayksikön että työyksikön lääkehoitosuunnitelman sisältö niin, että he ymmärtävät sen antamat ohjeet ja osaavat noudattaa niitä. Viimeistään työyksikkökohtaisessa lääkehoitosuunnitelmassa tulisi antaa siis selkeitä käytännön ohjeita erilaisista lääkehoitoprosessin tehtävistä ja tilanteista.

Miettikää siis, mitkä toimintayksikkökohtaiset asiat on tarkoituksenmukaista  toistaa työyksikkökohtaisessa lääkehoitosuunnitelmassa. Mitä enemmän toistoa on, sitä enemmän työntekijöillä on luettavaa.

Jos pidätte lääkehoitosuunnitelman kokonaisuuden napakkana, lukija jaksaa lukea sen keskittyneesti läpi. Työyksikkökohtaiset erot voivat olla pieniä, jolloin erityiset työyksikkökohtaiset erityispiirteet, ohjeet ja riskilääkelista voidaan kerätä yksinkertaisimmillaan esimerkiksi lääkehoitosuunnitelman liitteeksi.

Sitten vain lajittelemaan; yleiseltä tasolta kohti käytäntöä!

Ensi osassa keskitymme toiminnan riskeihin ja riskinhallinnan keinoihin!