Tänään vietetään Potilasturvallisuuspäivää. Lääkehoidon turvallisuus, eli lääkitysturvallisuus on iso osa potilasturvallisuutta. Terveydenhuollossa yli puolet vaaratapahtumista liittyy lääkehoitoon. Aloitammekin nyt blogisarjan lääkitysturvallisuudesta – kuinka varmistan turvallisen lääkehoidon toteutumisen hoivapalveluissa ja kotihoidossa. Blogisarjassa on viisi osaa ja tämä ensimmäinen käsittelee organisaation kulttuuria ja kuinka se voi tukea turvallisen lääkehoidon toteutumista.

LÄÄKITYSTURVALLISUUS KUNTOON – Osa 1/5 Hyvällä turvallisuuskulttuurilla tuloksia

Työyhteisön toimivuus on olennainen osa työhyvinvointia. Toisiin luotetaan ja kollegasta ajatellaan, että hän on auttamassa sinua hoitamaan työsi hyvin. Esimiehen tehtävänä taas on huolehtia siitä, että kaikki voivat toteuttaa työtehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla. Toimivassa työyhteisössä huolehditaan yhdessä turvallisen lääkehoidon toteutumisesta. Lääkehoitoprosessin turvallisuus ja lääkityspoikkeamien raportointi on kokonaisuus, johon tarvitaan jokaisen lääkehoidon parissa työskentelevän panosta. Kaikilla lääkehoitoa toteuttavilla on ainakin jossain määrin tietoa siitä mikä voi mennä pieleen ja toisaalta mitkä asiat hoituvat hyvin.

Varmista, että työpaikallasi on turvallisuuskulttuuri, jossa kaikki raportoivat lääkityspoikkeamia!

Mikäli työyhteisössä ei löydy tahtoa ja ymmärrystä siitä miksi poikkeamia tulee raportoida, tulisi yhdessä keskustella kuinka kasvattaa motivaatiota.

Mistä lääkityspoikkeamien aliraportointi voi johtua?

  1. Poikkeamien raportoinnin merkitystä ei ymmärretä
  2. Kiireessä raportointi unohtuu
  3. Vähäinen poikkeamaraporttien määrä nähdään hyvänä asiana
  4. Kaikilla ei ole osaamista tai tietoa siitä kuinka tehdään lääkityspoikkeamailmoitus
  5. Työntekijöitä ei sitouteta raportoimaan
  6. Työyhteisössä ei ole avoin keskustelukulttuuri ja virheitä piilotellaan

Lääkityspoikkeamin raportointi parantaa lääkitysturvallisuutta, helpottaa työsuunnittelua ja henkilöstön taakkaa. Kun tiedetään millaisissa tilanteissa poikkeamia sattuu, voidaan niihin pyrkiä vaikuttamaan yhdessä. Esimerkiksi jos poikkeamia esiintyy paljon lääkkeiden jaossa annospusseista lääkelaseihin, voidaan yhdessä miettiä voisiko prosessia helpottaa virheiden vähentämiseksi.

Kaikkien työntekijöiden on hyvä tietää millaisia lääkityspoikkeamia juuri meillä sattuu ja kuinka näitä poikkeamia pyritään ehkäisemään. Myös uusille työntekijöille tulee kertoa perehdytyksessä kuinka lääkityspoikkeamia raportoidaan työyhteisössä. Esimiehen vastuulla on tiedottaa säännöllisesti sattuneista ja läheltä piti lääkityspoikkeamista. Näin voidaan sekä kehittää suojausmekanismeja poikkeamia vastaan, että sitouttaa henkilökuntaa raportoimaan poikkeamista.

Mitä enemmän poikkeamia raportoidaan, sen avoimempaa turvallisuuskulttuuri on. Kenenkään ei siis tarvitse pelätä poikkeamien raportointia ja sitä, antaako huonoa kuvaa omasta toiminnastaan ja työpaikastaan. On myös hyvä ymmärtää, että raportointi ei koskaan voi kertoa poikkeamien todellisesta lukumäärästä työpaikalla.

Kuinka teillä toimitaan, kun ilmenee lääkityspoikkeama?

Lääkitysturvallisuus on olennainen osa lääkehoitoprosessia kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Lääkitysturvallisuutta voidaan kehittää monin eri tavoin. Näihin kuuluvat esimerkiksi henkilöstön osaamisen varmistaminen säännöllisillä koulutuksilla sekä lääkehoidon vaaratapahtumista oppiminen.

Lääkityspoikkeamien raportointijärjestelmän (kuten Haipro) käyttö on suositeltavaa. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä turvallisen lääkehoidon varmistamiseksi. Usein ajatellaan virheellisesti, että pelkkä lääkityspoikkeamien raportointi riittää ja tilastodataa katsomalla voidaan tietää poikkeamien yleisyys ja laatu. Lääkehoitoprosessista vastaavien henkilöiden tulee kuitenkin myös analysoida sattuneet poikkeamat ja tiedottaa niistä henkilöstöä. Kaikkien tulee tietää lääkehoidon vaaranpaikat sekä kuinka välttyä niiltä. Tilastodataa raportoimalla, “elokuussa sattui kolme jakovirhettä ja yksi asukas sai väärät lääkkeet”, ei kuitenkaan loppujen lopuksi päästä käsiksi ongelmien juurisyihin. Tarvitaan siis tietoa ja taitoa jalkauttaa lääkitysturvallisuutta tukevat käytänteet työpaikalle.

Kiinnostuitko? Aloitamme pian blogissamme juttusarjan “Lääkitysturvallisuuden varmistaminen hoivassa ja kotihoidossa”.

Kehitysvammaisuus & psyykenlääkkeet, kokemuksia Englannista

Tässä koulutusaiheisten kirjoitusten välissä kerron kokemuksistani kesältä 2019, kun kävin tutustumassa hoitokodeissa ja kehitysvammahuollossa toimiviin kollegoihini koillis-Englannissa; Newcastlessa ja Sunderlandissa.

Winterbourne View -skandaali ja sen esiin nostamat ongelmat

Vuonna 2011 Englannissa tuli julki Winterbourne View -sairaalassa tapahtuneet kehitysvammaisten fyysiset ja psyykkiset pahoinpitelyt, joihin sisältyi myös perusteetonta lääkkeellistä sedatointia. Tapaus johti laitoksen sulkemiseen, mutta myös laajoihin kansallisiin selvityksiin ja toimenpideohjelmiin.

Yksi selvityksistä koski sitä, miten yleistä kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden psyykenlääkkeiden käyttö on ja onko käytölle aina selkeä, hyväksyttävä peruste. Kävi ilmi, että  30 000-35 000 englantilaista kehitysvammaista ihmistä käyttää päivittäin psyykelääkettä, jolle heillä ei ole lääketieteellistä perustetta eli diagnosoitua sairautta.

STOMP-hanke

Tähän ongelmaan tartuttiin Englannissa STOMP-hankkeella. STOMP tulee sanoista Stop Over-Medication of People with a Learning disability, Autism or Both. Se on kansallinen hanke, jolla pyritään vähentämään tarpeetonta psyykenlääkkeiden käyttöä. Hankkeeseen osallistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt soveltavat STOMP-periaatteita omassa toiminnassaan niin kuin parhaaksi katsovat.

STOMP-periaatteet ovat:

  1. –Etsimme aktiivisesti vaihtoehtoja lääkehoidolle.
  2. –Varmistamme, että kaikenikäiset ihmiset, joilla on kehitysvamma ja/tai autismikirjon häiriö sekä heidän lähipiirinsä, tuntevat lääkityksen kokonaisuuden ja heidät otetaan mukaan hoitoa koskevaan päätöksentekoon.
  3. Varmistamme, että organisaation työntekijöillä on  psyykelääkeosaamista; he tuntevat psyykenlääkkeiden käyttöaiheet ja todennäköiset haitat.
  4. Varmistamme, että ihmiset, jotka epäilevät lääkityksen asianmukaisuutta, voivat kertoa huolistaan.
  5. Pidämme yllä ajantasaista tietoa henkilön terveydestä, hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä.
  6. Varmistamme, että jos lääkehoitoa tarvitaan, se aloitetaan, arvioidaan ja hoitoa seurataan kansallisen NICE-ohjeistuksen mukaan (vrt. Käypä hoito-suositukset Suomessa).
  7. Toimimme yhteistyössä kehitysvammaisten ja autismikirjon häiriön ihmisten, heidän perheidensä, terveydenhuollon ammattilaisten ja muiden tahojen kanssa lopettaaksemme ylilääkinnän.

STOMP käytännössä

Matkani aikana seurasin neljä päivää proviisorikollegani työtä Sunderlandissa  psykiatrisen sairaalan yhteydessä toimivassa kehitysvammahuollon avoklinikassa. Proviisori työskentelee lääkehoidon tiimissä psykiatrin työparina. Lisäksi klinikalla on käyttäytymisanalyysi- ja kuntoutustiimi, psykiatrisen kuntoutuksen tiimi, fysikaalisen kuntoutuksen tiimi sekä puhe- ja toimintaterapeutti. Klinikan asiakkaaksi voivat tulla kaikki alueen kehitysvammaiset ihmiset omasta, omaisen, hoitohenkilöstön tai perusterveydenhuollon lääkärin aloitteesta.

Klinikan toimintaa ei ainoastaan kutsuta asiakaskeskeiseksi, se todella oli sitä. Asiakas, hänen tahtonsa, ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa oli aina keskustelun ja toiminnan keskiössä, kykeni hän itse puhumaan tai ei.

Psyykenlääkityksen arviointi

Proviisori tapaa asiakkaitaan klinikalla ja kotikäynneillä yhdessä sairaanhoitajien tai psykologin kanssa. Työnjako psykiatrin kanssa oli se, että haastavimmat tapaukset ohjattiin psykiatrin vastaanotolle ja muut proviisorin vastaanotolle. Proviisori arvioi asiakkaiden psyykkistä hyvinvointia, kartoittaa fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia ja arvioi psyykenlääkityksen tarvetta, tehoa ja haittoja tätä tietoa vasten. Lisäksi hän kartoittaa tarkasti asiakkaan, omaisen ja hoitohenkilöstön toiveet lääkehoidon suhteen. Mikäli muutostarpeita ilmenee, hän sopii yhdessä asiakkaan, omaisten ja hoitohenkilöstön kanssa, mitä asian suhteen tehdään. Proviisori ohjeistaa muutosten käytännön toteuttamisen ja seuraa käynneillä ja puhelinsoitoilla muutosten vaikutuksia ja toteutumista.

Positiivisen käyttäytymisen tuki (PBS, Positive Behavior Support)

Asiantuntijasairaanhoitajat sekä puhe- ja toimintaterapeutit auttavat omaisia ja hoitohenkilöstöä ymmärtämään, mitkä ovat asiakkaan haastavaksi koetun käyttäytymisen juurisyyt; mikä sitä aiheuttaa, mikä pitää sitä yllä. Usein käytöksen takaa paljastuu kommunikaation vaikeuksia tai interaktiivisuuden ongelmia. Tämän jälkeen luodaan ABC-suunnitelma: A) miten ei-toivottua käytöstä voidaan vähentää, B) miten siihen ensisijaisesti reagoidaan kun sitä ilmenee ja C) mitä tehdään, jos tilanne silti eskaloituu.

Jatkuva seuranta ja pitkäjänteisyys

Sekä lääkitysmuutosten että muiden interventioiden jälkeen henkilöstö pitää aktiivisesti kirjaa haastavan käytöksen ydinmuotojen ilmenemisestä. Kaikessa edetään rauhallisesti; lääkitysmuutoksia tehdään yksi kerrallaan, neljän viikon välein. Jokaisen muutokset kohdalla tilanne arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja toimenpiteistä sovitaan yhdessä asiakkaan, omaisen ja hoitohenkilöstön kanssa.

Mitä voimme oppia?

STOMP-periaatteet voitaisiin ottaa jo sellaisenaan käyttöön Suomessakin. Meillä ei ole vielä tutkittua tietoa siitä, millaista lääkkeiden käyttö, saati sitten psyykenlääkkeiden käyttö on kehitysvammaisilla. Tällaisia tutkimuksia on nyt aloitettu.

Me kehitysvammaisten kanssa työtä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että psyykenlääkkeiden käyttö on tässä väestöryhmässä yleistä eikä käytölle ole aina selkeää lääketieteellistä syytä. Osin se johtuu siitä, että diagnoosien tekeminen on vaikeampaa, mutta sekaan varmasti mahtuu myös tapauksia, joissa lääkitys on koettu helpoksi keinoksi reagoida haastaviin tilanteisiin.

Lääkkeen antaminen on toki helpompaa ja nopeampaa kuin esimerkiksi päivärutiinien, asuinjärjestelyjen ja kommunikaatiokeinojen muutokset. Lääkehoidon tehokkuus puolestaan jättää usein toivomisen varaa.  Kehitysvammaiset ja erityisesti autismikirjon häiriön ihmiset ovat herkkiä lääkkeiden keskushermostovaikutuksille. Psyykenlääkkeiden käytössä korostuvat haittariskit, jotka kohdistuvat mm. keskushermoston toimintaan, veriarvoihin, metaboliaan, hormonitoimintaan, muistiin ja oppimiseen, unen laatuun, lihasvoimaan ja koordinaatioon.

Olisiko siis syytä saada STOMP-mallin mukainen kansallinen hanke Suomeenkin?

Kirjoittaja: Anne Halmetoja, kehitysproviisori

Mitä hoitajat toivovat lääkehoitokoulutukselta?

Teetimme vuoden alussa Aino-lääkelupakoulutus asiakkaillemme kyselyn lääkehoidon koulutustoiveisiin liittyen. Lähihoitajien ja sairaanhoitajien toiveita tiedusteltiin kahdesta eri näkökulmasta, lääkehoidon toivotut koulutusaiheet ja miten koulutus olisi hyvä toteuttaa. Saimme mukavasti vastauksia ja tässä esittelemme joitain vastauksia liittyen lääkehoidon toivottuihin koulutusaiheisiin.

Lääkehoidon koulutusaiheista eniten toivottiin sydän- ja verisuonisairauksien ja kivun lääkehoidon aihealueita. Tämä ei ole yllättävää, sillä nämä lääkeryhmät ovat eniten käytetyimpien johdossa. Lisäksi lääkehoitoon liittyvistä yleisistä aihepiireistä toivottiin koulutusta lääkkeiden yhteisvaikutuksista, lääkkeiden vaikutusmekanismeista – kuinka lääkkeet vaikuttavat elimistössä ja miten lääkehoitoa voidaan toteuttaa turvallisesti.

Hoivayksiköiden lääkitysturvallisuus on ollut viime aikoina paljon esillä ja säännöllisen täydennyskoulutuksen avulla voidaan tähänkin panostaa entistä enemmän. Lääkkeiden yhteisvaikutukset puolestaan ovat yhä yleisempiä. Saatavilla oleva tieto yhteisvaikutuksista lisääntyy ja kuten tiedetään, iäkkäillä on keskimäärin enemmän lääkkeitä käytössä verrattuna esimerkiksi työikäisiin. Iäkkäiden lääkehoito on suhteellisen vaativaa. Lisäksi uusia lääkkeitä kehitetään jatkuvasti ja esimeriksi biologisten lääkkeiden määrä on viime vuosina kasvanut hurjaa vauhtia.

Kysyimme myös millaiset tilanteet aiheuttavat epävarmuutta lääkehoidon toteutuksessa hoivayksiköissä. Tällaisina tilanteina mainittiin esimerkiksi seuraavia:

”Kun asukas on kotiutunut sairaalasta ja lääkelista on sekaisin.”

”Kun asukas ei tahdo ottaa lääkkeitään.”

”Insuliinien annostelu.”

”Kun lääkeannosta täytyy vähentää tai lisätä seurantamittausten mukaisesti.”

”Miten käsikauppalääkkeet sopivat yhteen reseptilääkkeiden kanssa.”

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille, otamme huomioon palautteenne. Tänä vuonna teemme kaksi uutta verkkokoulutusta Aino-asiakkaillemme, keväällä julkaistavan Antikoagulantit koulutuksen sekä syksyllä julkaistavan Muistisairaudet koulutuksen. Antoisia opiskeluhetkiä nykyisille ja uusille asiakkaillemme!

Aino-lääkelupakoulutus on ainoa räätälöity verkkokoulutus, joka on suunniteltu vastaamaan palvelutalojen ja hoivakotien hoitohenkilökunnan työnkuvaa. Lääkehoitoon liittyviä asioita käsitellään moduuleissa käytännönläheisesti ja ammattiryhmittäin tarkoituksenmukaisella tasolla. Koulutus varmistaa hoitohenkilöstön tasaisen, työtehtävien ja vastuiden vaatiman osaamisen tason. Kun lääkehoidon toteutus ja seuranta nojaavat vahvaan lääkehoidon osaamiseen, on asukkaiden lääkehoito tehokasta ja turvallista. Aino-lääkelupakoulutusta tuottaa Aino ja Eino Lääkehoitopalvelut ja tätä koulutusta voi saada vuoden 2020 alusta HY+:n kautta

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 7/7: Viimeistely

Lääkehoitosuunnitelman viimeistely

Ajatellaan, että olet hankkinut uuden tulostimen. Missä tilanteissa tarvitset sen ohjekirjaa? Varmasti viimeistään silloin, kun tulostimen toiminnassa on ilmennyt ongelma, mutta ehkä jo heti tulostimen ostamisen jälkeen, ennen sen käyttöönottoa.

Otat ohjekirjan käteesi. Etsit ensin sisällysluettelon ja lähdet hakemaan oikeaa otsikkoa ja oikeaa sivua. Ohjeiden pitäisi olla ajantasaisia eli vastata tulostimen todellisia osia ja toimintoja, eikö vain? Et tee mitään sellaisella tiedolla, joka ei koske sinun tulostintasi. Jos ohjeessa käytetään outoja termejä tai ohjeen kieli monitulkintaista, sen pohjalta on vaikea toimia. Jos etsit ohjetta ongelmatilanteeseen, on turhauttavaa, jos ohjekirjassa ei anneta ohjeita juuri siihen sinulla ilmenneeseen ongelmaan.

Nämä samat asiat koskevat myös lääkehoitosuunnitelmaa. Sehän on ohjekirja, jossa annetaan ohjeet lääkehoitoprosessin huolto- ja ylläpitotoimintoihin, perustoimintoihin ja ongelmatilanteisiin.

Rakenteet, sisällysluetteo, versiomerkinnät

Onko lääkehoitosuunnitelmassanne sisällysluettelo? Pitääkö se paikkansa? Onko lääkehoitosuunnitelmassanne versionumero tai päiväys, jolla sen voi erottaa muista versioista?

Käyttäkää pää- ja väliotsikoita, tekstin kappalejakoa, lihavointia ja kursivointia niin, että ne helpottavat tekstin hahmottamista. Varokaa kuitenkin käyttämästä niitä liian paljon.

Olette mahdollisesti luoneet tekstin tueksi liitteitä, kuten riskilääkelistan, prosessikaavioita tai työohjeita. Numeroikaa liitteet ja varmistakaa, että ne sisältyvät sisällysluetteloon.

Tekstin napakkuus ja selkeys

Etsikää tekstistä kaikki passiivimuotoiset verbit, kuten “varmistetaan, kirjataan, tarkastetaan”. Vaihtakaa ne muotoon, josta käy ilmi, kenen tehtävänä varmistaminen, kirjaaminen ja tarkastaminen on. Kuka hän on?Kaikki, lähiesimies, lääkevastaava, omahoitaja jne. ?

Varsinkin prosessin yleisissä kuvauksissa sekä vastuiden ja velvollisuuksien osioissa on vaarana, että samaa asiaa käsitellään turhan monessa eri kohdassa. Muistakaa, että voitte viitata tekstissä muihin lääkehoitosuunnitelman sisältöihin. Onhan jokaiseen liitteeseen viittaus jossain kohtaa tekstiä?

Varmistakaa vielä, että olette muistaneet kirjata riittävän tarkat ja helposti löytyvät ohjeet kaikkiin kriittisiin ongelmatilanteisiin.

Tarkistakaa vielä, että jokainen lääkehoitosuunnitelman lause todella tarkoittaa jotain konkreettista, johon henkilöstön odotetaan sitoutuvan ja joihin he voivat sitoutua. Älkää siis viekö palstatilaa kauniilla lauseita, joita oletatte lääkehoitosuunnitelmaan kuuluvan. Käyttäkää vain lauseita, joilla on jokin merkitys teidän toiminnassa.

Valmista?

Onnittelut!
Olette nyt luoneet käytännönläheisen, selkeän ja  kattavan lääkehoitosuunnitelman. Noudattakaa sen ohjeita ja varmistakaa seuraavaksi lääkehoitosuunnitelman jalkautuminen käytäntöihin!

Tämä lääkehoitosuunnitelmaa käsittelevä sarjamme päättyy tähän. Jatkamme muilla aiheilla, mutta ne tulevat käsittelemään samaa aihepiiriä; lääkehoidon turvallisuutta palvelutaloissa, hoitokodeissa ja kotihoidossa.

 

 

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 6/7: Lääkehoitosuunnitelman jalkauttaminen

Miten lääkehoitosuunnitelman ohjeet viedään käytäntöön?

Mieti, miten autoa ohjaillaan. Ensin tarvitaan päätös siitä, mihin suuntaan rattia käännetään. Seuraavaksi rattia täytyy kääntää, muuten auto ei käänny. Ratin kääntämisestä ei ole apua, jos välitys ei toimi, eli auton täytyy kääntyä, kun rattia käännetään.

Jos lääkehoitoprosessi olisi auto, lääkehoitosuunnitelma olisi sen ratti.

Lääkehoitosuunnitelma tehdään noudatettavaksi. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan kaksi asiaa; suunnitelma siitä, miten lääkehoitosuunnitelma jalkautetaan ja suunnitelma siitä, miten lääkehoitosuunnitelma pidetään henkilöstön saatavilla. Ne ovat ratin kääntämistä. Lisäksi täytyy varmistua siitä, että auto on kääntynyt oikeaan suuntaan eli tarvitaan keinot varmistua lääkehoitosuunnitelman jalkautumisesta.

Nämä asiat suunnitellaan ja kirjataan osaksi lääkehoitosuunnitelmaa.

Aloitetaan helpommasta, eli lääkehoitosuunnitelman säilyttämisestä

Ohje on turha, jos sitä ei löydy silloin kun sitä tarvitaan tai saatavilla oleva versio on vanhentunut.

Lääkehoitosuunnitelma tulee säilyttää niin, että työntekijät löytävät sen helposti, myös silloin, kun koneet ovat varattuina. Lääkehoitosuunnitelma olisi hyvä säilyttää sähköisenä ja printattuna. Sähköisen version tulee luonnollisesti sijaita kansiossa, johon kaikilla on pääsy ja jonka työntekijät löytävät helposti. Printattuna sen olisi hyvä olla selkeästi nimetyssä kansiossa, jokaisessa yksikössä.

Versionhallinta täytyy varmistaa, jotta työntekijöiden saatavilla on aina viimeisin voimassaoleva versio. Jonkun täytyy olla vastuussa siitä, että vanhat versiot hävitetään siinä vaiheessa kun uusi astuu voimaan ja tuodaan henkilöstön saataville. On hyvä välttää lääkehoitosuunnitelman turhaa tulostamista, koska vanhoja versioita jää silloin herkästi pyörimään kaappeihin ja laatikoihin.

Kirjatkaa lääkehoitosuunnitelmaan myös nämä ohjeet; missä lääkehoitosuunnitelma säilytetään ja kuka on vastuussa versionhallinnasta.

Sitten suunnitellaan lääkehoitosuunnitelman jalkauttaminen

Kaiken perustana on se, että jokainen lääkehoitoon osallistuva työntekijä tuntee lääkehoitosuunnitelman sisällön. Jokaisen uuden tai pitkältä tauolta työhön palaavan työntekijän tulee tutustua lääkehoitosuunnitelmaan niin, että hän todella ymmärtää sen antamat ohjeet. Lääkehoitosuunnitelmaan tutustuminen on siis oma, erikseen kirjattava osa perehdyttämisohjelmaa.

Miettikää myös, millä tavoin lääkehoitosuunnitelmaan tutustutaan perehdytyksen aikana. Annetaanko se uuden työntekijän itsensä luettavaksi? Jos näin on, varmistatteko ohjeiden ymmärtämistä jotenkin? Käydäänkö siitä tiettyjä osia läpi perehdyttäjän kanssa?

Lääkehoitosuunnitelma pitäisi päivittää vähintään kerran vuodessa. Miten varmistatte, että kaikki saavat tiedon lääkehoitosuunnitelman muutoksista? Lukevatko kaikki lääkehoitosuunnitelman uudestaan vai vain muuttuneista kohdista? Käydäänkö muutokset läpi yhdessä, suullisesti, esimerkiksi osana palaveria? Miten muutoksiin tutustuminen dokumentoidaan?

Käytäntöjen muuttumista ei kannata jättää sen varaan, että siitä on annettu ohjeet. Jonkun täytyy ohjata käytäntöjen muuttumista lääkehoito-suunnitelman mukaisiksi; neuvoa, opastaa ja muistuttaa. Kuka hän on?

Miten hyvin lääkehoitosuunnitelma on jalkautunut?

Olette nyt suunnitelleet, miten lääkehoitosuunnitelma jalkautetaan. Miettikää seuraavaksi keinot varmistua siitä, että lääkehoitoprosessin käytännöt vastaavat sitä, mitä lääkehoitosuunnitelmaan on kirjattu. Siis, sen lisäksi, että työntekijät ovat tutustuneet lääkehoitosuunnitelman sisältöön, he myös toimivat sen mukaisesti.

STM:n Turvallinen lääkehoito-opas suosittelee lääkehoitoprosessin säännöllisiä sisäisiä ja ulkoisia auditointeja. Ne palvelevat myös tässä jalkauttamisen varmistamisessa, sillä auditoinnin kriteerejä voi ja kannattaa poimia lääkehoitosuunnitelmasta. Lisäksi jalkautumisesta voi kerätä tietoa haastattelemalla henkilöstöä tai tarkastamalla tiloja tai dokumentteja. Miettikää keinot ja kirjatkaa vastuut.

 

Nyt lääkehoitosuunnitelma on loppusilausta vaille valmis! Hienoa! Sarjan viimeisessä osassa tehdään vielä rakenteelliset ja kielelliset viimeistelyt.

Blogimme on tarkoitettu palvelemaan!

Julkaisemme sivustollamme tasaisin väliajoin lääkitysturvallisuuteen liittyviä blogitekstejä. Aloitamme kevään 2018 aikana.

Blogimme tarkoitus on tuottaa sinulle hyödyllistä tietoa työtäsi varten, joten otamme mielellämme toiveita vastaan!

Mikä sinua mietityttää eniten? Lääkehoitosuunnitelma, lääkeosaamisen kehittäminen vai lääkitysturvallisuus?

Kaipaatko tietoa esimerkiksi siitä, mitä lääkkeitä yksikkönne riskilääkelistalle tulisi nostaa? Entä miten riskilääkelistaa hyödynnetään? Pelkkä listan luominen ei prosessin turvallisuutta vielä paranna!

Laita meille sähköpostia osoitteeseen palvelut@ainojaeino.fi tai käy jättämässä viesti meidän facebook-sivuillamme!