Koulutuksella varmuutta lääkehoitoprosessin johtajuuteen hoivayksiköissä

Viime aikojen hoivakohut ovat ruotineet paljon sitä miten lääkehoidossa ja –huollossa esiintyy huomattavia puutteita osassa hoivayksiköitä. Julkisuudessa ruoditaan usein sitä, että on annettu vääriä lääkkeitä ja hoitajakohtaiset lääkeluvat puuttuvat. Lääkelupakoulutus ja työpaikalla suoritetut käytännön näytöt lääkkeiden antamista ja jakamista koskien varmistavat hoitajien osaamisen ja sen jatkuvan päivittämisen. Kuitenkin kyse ei ole vain työntekijöistä, vaan myös johdosta. Johdon vastuulla on huolehtia siitä, että kaikilla työpaikan lääkehoitoon osallistuvilla lääkeluvat ovat kunnossa. Tämä pätee myös keikkalaisiin ja opiskelijoihin soveltuvin osin.

Miksi johdon vastuusta puhutaan verrattain vähän maallikoille suuntautuvassa uutisoinnissa hoivayksiköiden lääkitysturvallisuuspuutteista?

Lääkelupien puuttuminen on helppoa mieltää, se on yksinkertainen kyllä tai ei – asia, luvat joko ovat kunnossa tai ne eivät ole. Näin yksinkertaista tämä ei toki ole. Joskus lääkehoito voi olla hyvinkin laadukasta vaikka lääkelupia ei ole suoritettu asianmukaisesti. Toki useimmiten lääkelupien puuttuminen kielii ongelmista myös lääkehoidon käytännöntoteutuksessa. Johdon osuutta on hankalaa hahmottaa ja se taas ei välity maallikoille niin helposti. Omaiset ja asukkaat huomaavat vain puutteet käytännössä, ”omaiseni sai väärät lääkkeet” tai ”en saanut iltalääkkeitä ollenkaan”.

Miksi johto ei huolehdi näitä asioita kuntoon?

Varmaankin suurimpia syitä on resurssien puute. Ei ole aikaa tarpeeksi muiden rutiinitöiden ohella ja toisaalta aina ei myöskään ole osaamista eikä pätevyyttä. Toisinaan ei myöskään ole käsitystä siitä kuka hoitaa ja mitä. Ovatko lääkeluvat ja lääkehoitoprosessin johtajuus johdon vai lääkehoidosta vastaavan sairaanhoitajan vastuulla? Vai ovatko kenties molemmat tahot vastuullisia? Hoivayksiköiden johdon vastuuta koko lääkehoitoprosessista on kasvatettu jatkuvasti. Lisääntynyt omalvalvonta ohjaa ottamaan enemmän vastuuta lääkehoidon ja –huollon toteuttamisesta, sekä siitä miten toimitaan kun tulee poikkeamia. Tämä voi olla turhauttavaa, jos aikaa näiden tehtävien hoitamiseen ei kuitenkaan ole annettu lisää muiden pakollisten töiden ohessa.

Kuinka lääkitysturvallisuuden toteutumista hoivayksiköissä voitaisiin valvoa ja kehittää jatkuvasti?

Kuten monissa muissakin töissä, koulutuksella saadaan varmuutta ja osaamista käytännön työhön. Selkeä vastuunjako on myös tärkeää. Kun tiedetään kuka tekee ja mitä, on helpompaa hoitaa prosessit maaliin. Lääkehoitoprosessi on laaja kokonaisuus ja sisältää niin koko prosessin kehittämistä ja valvontaa kuin myös henkilöstöön liittyviä tekijöitä sekä lääkehoidon ja –huollon käytännön toteuttamisen suunnittelua ja valvomista. Suuri osa lääkehoitoprosessia rakentavista, kehittävistä ja valvovista henkilöistä ei välttämättä ole saanut esimerkiksi minkäänlaista johtamiskoulutusta näihin vaativiin ja tärkeisiin työtehtäviin. Tiedetään, että yli 50% kaikista asukasturvallisuutta uhkaavista poikkeamista liittyy lääkehoitoon. Tähän on tultava muutos. Lääkehoitoprosessin johtajuus – vastuu koko lääkehoitoprosessin toimivuudesta ja turvallisuudesta – on iso asia. Johtajat ja lääkehoidosta vastaavat sairaanhoitajat ansaitsevat tukea ja heidän velvollisuutensa on kehittää osaamistaan vastaamaan nykytarpeita esimerkiksi lääkehoitoprosessin omavalvontaan liittyen.