Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 1/7: Kokoa tiimi

Aloitamme tämän lääkehoitosuunnitelman laatimista käsittelevän sarjan yhdestä koko homman olennaisimmista asioista: Lääkehoitosuunnitelmasta tulee parempi ja toimivampi, jos sen laatii moniammatillinen tiimi.

Miksi?

Muistatko kuulleesi tarinaa, jossa joukko sokeita tunnustelee elefanttia. Samalla he kuvailevat toisilleen, millainen elefantti on. Yksi tunnustelee jalkaa, yksi kärsää, yksi torahammasta ja niin edelleen. Tarinan opetus on se, että kukaan on voi hahmottaa isoa tai monimutkaista kokonaisuutta yksin. Kun yhdistetään useita eri näkökulmia ja kokemuksia, päästään jo lähemmäs totuutta.

Palvelutalon ja hoivakodin lääkehoitoprosessiin liittyy useita ammattiryhmiä, sidosryhmiä ja organisaatioita. On hoitajia, asukkaita ja omaisia. On vakituista henkilökuntaa, sijaisia ja opiskelijoita. On siirtymisiä taloon ja talosta pois. Lääkäri käy talossa tai talosta käydään lääkärissä. Lääkkeitä tilataan, säilytetään, käytetään ja hävitetään. Lääkkeitä niellään, juodaan, pistetään ja joskus valitettavasti myös pureskellaan tai syljetään pois. Lääkehoitoa suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan.

Lääkehoitoprosessin hallinnollisesta puolesta, lääkehoidon ja -huollon organisoimisesta ja lääkehoidon käytännön toteuttamisesta vastaavat eri henkilöt, joilla on myös osin erilainen koulutus. Lisäksi yksiköllä tulee olla terveydenhuollosta vastaava lääkäri ja lääkehuollon kumppaneina toimii apteekin henkilöstö.

He kaikki katsovat lääkehoitoprosessia eri näkökulmasta ja parhaimmassa tapauksessa he kaikki osallistuvat myös lääkehoitosuunnitelman laatimiseen ja päivittämiseen.

Lääkehoitoprosessin käytäntöjen kuvaaminen on usein se helpoin osa lääkehoitosuunnitelman laatimista. Homma vaikeutuu siinä vaiheessa, kun prosessia tulisi analysoida riskienhallinnan suunnitelmaa ja kehittämissuunnitelmaa varten. Sitä varten kun tarvitaan riittävän vahvaa osaamista lääkitysturvallisuudesta; Miten riskejä voidaan tunnistaa prosessin eri tasoilta, miten riskien realisoitumista voidaan tehokkaimmin estää ja miten varmistetaan valmius toimia, jos vaaratapahtumia silti syntyy? Miten kehitetään käytäntöjä niin, että muutos todella jalkautuu joka päiväiseen toimintaan ja miten vaalitaan yksikön turvallisuuskulttuuria niin, että koko hoitohenkilöstö sitoutuu edistämään turvallisuutta?

Yksi parhaimmista keinoista lisätä hoitohenkilöstön sitoutumista turvallisuuden edistämiseen on ottaa heidät mukaan prosessin kehittämiseen ja seuraamiseen, mm. lääkehoitosuunnitelman laatimiseen ja päivittämiseen.

Ihminen noudattaa parhaiten sääntöjä, joiden tausta-ajatukset hän tuntee; mitä oikeasti pahimmillaan tapahtuu, jos sääntöä ei noudata. Ihminen noudattaa parhaiten myös sääntöjä, joiden laatimiseen hän on itse saanut osallistua. Kun ihmisen mielipidettä kysytään ja hänen mielipiteelleen annetaan oikeasti myös arvoa, hän alkaa tarkkailemaan asioita analyyttisemmin ja ottamaan asioista myös vastuuta.

Yksiköstä kannattaa siis koota tiimi, jossa on edustus yksikön johdosta, sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Sairaanhoitajista ja lähihoitajista kannattaa pyytää mukaan sellaisia henkilöitä, jotka olisivat innostuneet kehittämään asioita ja joiden mielipiteitä työtoverit arvostavat, elin ns. mielipidejohtajia.

Se olisi se minimi.

Tämän lisäksi kannattaa miettiä, kuinka tiimi voisi hyödyntää farmasian ja lääkitysturvallisuuden ammattilaisia. Vastuulääkärin tehtävänä on hyväksyä ja allekirjoittaa lääkehoitosuunnitelma, joten hänen olisi hyvä osallistua myös sen laatimiseen.

Kokoa siis mahdollisimman moniammatillinen tiimi. Sarjan seuraavissa osissa katsotaan tarkemmin, millaisia asioita tiimi alkaa pohtimaan ja tekemään laatiessaan lääkehoitosuunnitelmaa.