Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 4/7: Riskien hallinta

Lääkehoidon riskien hallinta: riskien tunnistamisesta riskien minimoimiseen ja vaaratapahtumiin varautumiseen

Lääkehoitosuunnitelman yksi tärkeä tehtävä on toimia lääkehoitoprosessin riskien hallinnan suunnitelmana. Siihen kuuluu kolme asiaa:

  • Riskien tunnistaminen
  • Suojauksien suunnitteleminen
  • Vaaratapahtumiin varautuminen

Riskien tunnistaminen ja niiden luetteleminen ei siis riitä. Lisäksi täytyy miettiä, kuinka tunnistettuja riskejä voidaan minimoida ja miten voidaan varmistaa toimintavalmius tilanteissa, joissa suojaukset pettävät ja vaaratilanne pääsee syntymään.

Aloitetaan riskien tunnistamisesta.

Lääkehoidon turvallisuuden riskit nousevat potilaista, lääkkeistä ja prosessista.

  1. Millaisia potilaita/asiakkaita meillä hoidetaan? Liittyykö heidän lääkehoitoon jotain erityistä ongelmaa tai haastetta? Millaisia lääkkeitä heillä käytetään, mitä annostelureittejä pitkin? Mitä osaamista heidän lääkehoitonsa vaatii?
  2. Mitkä ovat meidän toimintamme kannalta ne lääkkeet, joihin liittyy suurimmat riskit? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden annostuksessa täytyy olla erityisen tarkkana? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden yliannostus on herkimmin henkeä uhkaava? Mitkä lääkkeet ovat herkimpiä säilytyksen olosuhteille? Mitä lääkkeitä voi väärinkäyttää?
  3. Mitkä ovat meidän lääkehoitoprosessimme haavoittuvimmat osat? Mitkä tehtävät ovat ihmisen tarkkaavaisuuden ja virheettömän työn varassa? Mitkä tehtävät vaativat, että käytettävissä on oikea ja ajantasainen tieto? Mitä tapahtuu prosessin rajapinnoilla yhteistyössä muiden toimijoiden tai omaisten kanssa? Missä virheitä sattuu todennäköisimmin ja mitkä virheet ovat asiakkaiden tai henkilöstön turvallisuuden suhteen vaarallisimmat?

Kun riskit tunnetaan, suunnitellaan miten niitä suojaudutaan.

Miettikää konkreettisia keinoja näiden tunnistamienne riskien suhteen. Pyrkikää löytämään keinoja, joilla ihmisen toimintaa varmistetaan. Ihminen on erehtyväinen; hän ei aina huomaa eikä aina muista asioita.

Keksittekö keinoja, joilla huomaamisen ja muistamisen tarvetta saadaan vähennettyä? Mitkä ihmisen varassa olevat työvaiheet olisi hyvä kaksoistarkastaa eli yksi työntekijä tekee, toinen tarkastaa?

Millaisia asioita perehdytykseen pitäisi kuulua ja miten niiden läpikäyminen varmistetaan? Millaisia asioita vuosittaiseen koulutussuunnitelmaan tulisi kuulua?

Varaudutaan vielä pahimpaan, eli mitä jos jotain menee kuitenkin pieleen?

Kaikkien kriittisten riskien suhteen on hyvä varautua myös siihen, että jokin menee pieleen tai riskeiltä suojaava toimenpide ei toimikaan. Entä jos opioidia tai insuliinia annetaan kuitenkin liikaa? Tunnistaako hoitohenkilöstö näiden ja muiden riskilääkkeiden yliannostuksen oireet? Osaako henkilöstö toimia tilanteessa ja sen jälkeen? Mitä ensiapuvälineitä ja -lääkkeitä pidetään varalla ja mistä ne löytyvät? Osaako henkilöstö käyttää niitä, esim. annostella glukagonipistoksen? Mistä löytyvät tarvittavat yhteystiedot ja ohjeet?

Vaaratapahtumissa osallisena olleille työntekijöille kokemus on pahimmillaan traumatisoiva. Se aiheuttaa vähintäänkin voimakkaita syyllisyyden tunteita ja oman ammattitaidon kyseenalaistamista. Vahinko voi kuitenkin sattua kenelle vain. Millaista tukea nämä työntekijät saavat työyhteisöltä, esimieheltä ja työterveydenhoidosta?

Siinäpä se! Tämä vaihe vaatii tiimiltänne hieman pohtimista, mutta jos tiiminne on moniammatillinen, pystytte tarkastelemaan riskejä kaikista monipuolisimmin.

Ensi jaksossa valitsemme lääkehoitoprosessin kehityskohteet tässä vaiheessa tehdyn riskien kartoituksen pohjalta.