Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 4/7: Riskien hallinta

Lääkehoidon riskien hallinta: riskien tunnistamisesta riskien minimoimiseen ja vaaratapahtumiin varautumiseen

Lääkehoitosuunnitelman yksi tärkeä tehtävä on toimia lääkehoitoprosessin riskien hallinnan suunnitelmana. Siihen kuuluu kolme asiaa:

  • Riskien tunnistaminen
  • Suojauksien suunnitteleminen
  • Vaaratapahtumiin varautuminen

Riskien tunnistaminen ei saa perustua pelkkään poikkeamaraportointiin vaan riskejä täytyy tunnistaa myös ennakoivasti; sisäisillä tarkastuksilla ja ulkoisilla auditoinneilla. Riskien tunnistaminen ja niiden luetteleminen ei kuitenkaan vielä riitä. Lisäksi täytyy miettiä, kuinka tunnistettuja riskejä voidaan minimoida ja miten voidaan varmistaa toimintavalmius tilanteissa, joissa suojaukset pettävät ja vaaratilanne pääsee syntymään.

Aloitetaan riskien tunnistamisesta.

Lääkehoidon turvallisuuden riskit nousevat potilaista, lääkkeistä ja prosessista.

  1. Millaisia potilaita/asiakkaita meillä hoidetaan? Liittyykö heidän lääkehoitoon jotain erityistä ongelmaa tai haastetta? Millaisia lääkkeitä heillä käytetään, mitä annostelureittejä pitkin? Mitä osaamista heidän lääkehoitonsa vaatii?
  2. Mitkä ovat meidän toimintamme kannalta ne lääkkeet, joihin liittyy suurimmat riskit? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden annostuksessa täytyy olla erityisen tarkkana? Mitkä ovat ne lääkkeet, joiden yliannostus on herkimmin henkeä uhkaava? Mitkä lääkkeet ovat herkimpiä säilytyksen olosuhteille? Mitä lääkkeitä voi väärinkäyttää?
  3. Mitkä ovat meidän lääkehoitoprosessimme haavoittuvimmat osat? Mitkä tehtävät ovat ihmisen tarkkaavaisuuden ja virheettömän työn varassa? Mitkä tehtävät vaativat, että käytettävissä on oikea ja ajantasainen tieto? Mitä tapahtuu prosessin rajapinnoilla yhteistyössä muiden toimijoiden tai omaisten kanssa? Missä virheitä sattuu todennäköisimmin ja mitkä virheet ovat asiakkaiden tai henkilöstön turvallisuuden suhteen vaarallisimmat?

Kun riskit tunnetaan, suunnitellaan miten niitä suojaudutaan.

Miettikää konkreettisia keinoja näiden tunnistamienne riskien suhteen. Pyrkikää löytämään keinoja, joilla ihmisen toimintaa varmistetaan. Ihminen on erehtyväinen; hän ei aina huomaa eikä aina muista asioita.

Keksittekö keinoja, joilla huomaamisen ja muistamisen tarvetta saadaan vähennettyä? Mitkä ihmisen varassa olevat työvaiheet olisi hyvä kaksoistarkastaa eli yksi työntekijä tekee, toinen tarkastaa?

Millaisia asioita perehdytykseen pitäisi kuulua ja miten niiden läpikäyminen varmistetaan? Millaisia asioita vuosittaiseen koulutussuunnitelmaan tulisi kuulua?

Varaudutaan vielä pahimpaan, eli mitä jos jotain menee kuitenkin pieleen?

Kaikkien kriittisten riskien suhteen on hyvä varautua myös siihen, että jokin menee pieleen tai riskeiltä suojaava toimenpide ei toimikaan. Entä jos opioidia tai insuliinia annetaan kuitenkin liikaa? Tunnistaako hoitohenkilöstö näiden ja muiden riskilääkkeiden yliannostuksen oireet? Osaako henkilöstö toimia tilanteessa ja sen jälkeen? Mitä ensiapuvälineitä ja -lääkkeitä pidetään varalla ja mistä ne löytyvät? Osaako henkilöstö käyttää niitä, esim. annostella glukagonipistoksen? Mistä löytyvät tarvittavat yhteystiedot ja ohjeet?

Vaaratapahtumissa osallisena olleille työntekijöille kokemus on pahimmillaan traumatisoiva. Se aiheuttaa vähintäänkin voimakkaita syyllisyyden tunteita ja oman ammattitaidon kyseenalaistamista. Vahinko voi kuitenkin sattua kenelle vain. Millaista tukea nämä työntekijät saavat työyhteisöltä, esimieheltä ja työterveydenhoidosta?

Siinäpä se! Tämä vaihe vaatii tiimiltänne hieman pohtimista, mutta jos tiiminne on moniammatillinen, pystytte tarkastelemaan riskejä kaikista monipuolisimmin.

Ensi jaksossa valitsemme lääkehoitoprosessin kehityskohteet tässä vaiheessa tehdyn riskien kartoituksen pohjalta.

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 3/7: Organisaation eri tasoiset lääkehoitosuunnitelmat

Jos organisaatiossanne on useampia työyksiköitä, kuten osastoja tai ryhmäkoteja, lääkehoitosuunnitelma laaditaan kahdella tasolla:               Toimintayksikkötasolla ja työyksikkötasolla

Yleisestä tasosta kohti käytäntöjä

Aloittakaa toimintayksikön lääkehoitosuunnitelmasta, koska se toimii pohjana työyksikköjen lääkehoitosuunnitelmille.

Lääkehoitosuunnitelma osiot käytiin läpi jo viime osassa tätä blogisarjaa. Nehän ovat:

Riskien hallinta:
-Lääkehoitoon liittyvien riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen
-Seuranta- ja palautejärjestelmät
-Lääkehoidon vaaratapahtumissa toimiminen

Henkilöstö:
-Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako
-Opiskelija lääkehoidon toteuttajana
-Lääkehoidon osaamisvaatimukset, osaamisen varmistaminen ja ylläpito
-Turvalliseen lääkehoitoon perehdyttäminen

Lääkehoidon käytännöt:
-Lääkehuollon järjestäminen
-Lääkehoidon toteuttaminen
-Lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi
-Potilaan ja omaisten ohjaus ja neuvonta
-Dokumentointi ja tiedonkulku

Miettikää jokaisen osion kohdalla, mitkä ovat yleisiä, kaikkien työyksiköiden toimintaa koskevia ohjeitanne ja missä kohtaa käytännöt eri työyksiköissä eroavat niin paljon, ettei niistä voida antaa yleistä ohjetta.

Esimerkiksi lääkehoidon osaamisvaatimukset, lupakäytännöt ja perehdyttämisohjelma ovat usein toimintayksikkötasoisesti määriteltyjä. Samoin täydennyskoulutuksen periaatteet laaditaan toimintayksikkötasolla.

Työyksiköiden välillä voi sen sijaan olla eroja asiakasprofiilissa, riskilääkkeissä, lääkehoidon toteuttamisen vaativuustasossa ja  lääkehuollossa, esimerkiksi jos vain osassa työyksiköitä käytetään annosjakelua.

Mikä olikaan lääkehoitosuunnitelman tarkoitus?

Pitäkää koko ajan mielessänne, että laaditte lääkehoitosuunnitelmaa ensisijaisesti henkilöstöänne varten. Sen ei ole tarkoitus esitellä aiheesta julkaistuja tutkimustuloksia tai hienoja periaatteellisia ajatuksia, vaan antaa ohjeet lääkehoitoprosessin johtamiseen ja lääkehoidon toteuttamiseen.

Työntekijöiden tulee tuntea sekä toimintayksikön että työyksikön lääkehoitosuunnitelman sisältö niin, että he ymmärtävät sen antamat ohjeet ja osaavat noudattaa niitä. Viimeistään työyksikkökohtaisessa lääkehoitosuunnitelmassa tulisi antaa siis selkeitä käytännön ohjeita erilaisista lääkehoitoprosessin tehtävistä ja tilanteista.

Miettikää siis, mitkä toimintayksikkökohtaiset asiat on tarkoituksenmukaista  toistaa työyksikkökohtaisessa lääkehoitosuunnitelmassa. Mitä enemmän toistoa on, sitä enemmän työntekijöillä on luettavaa.

Jos pidätte lääkehoitosuunnitelman kokonaisuuden napakkana, lukija jaksaa lukea sen keskittyneesti läpi. Työyksikkökohtaiset erot voivat olla pieniä, jolloin erityiset työyksikkökohtaiset erityispiirteet, ohjeet ja riskilääkelista voidaan kerätä yksinkertaisimmillaan esimerkiksi lääkehoitosuunnitelman liitteeksi.

Sitten vain lajittelemaan; yleiseltä tasolta kohti käytäntöä!

Ensi osassa keskitymme toiminnan riskeihin ja riskinhallinnan keinoihin!

 

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 2/7: Sisällön rakenne ja järjestys

Onko moniammatillinen tiimi kasassa? Hyvä!

Tiimin ensimmäinen tehtävä on päättää lääkehoitosuunnitelman rakenne ja asioiden käsittelyn järjestys.

Mitä asioita lääkehoitosuunnitelmassa pitäisi oikeastaan käsitellä?

Turvallinen lääkehoito -opas (THL 14-2015) antaa listan lääkehoitosuunnitelman sisällön vähimmäisvaatimuksista. Listan asiat voidaan jaotella kolmen otsikon alle:

RISKIEN HALLINTA:
-Lääkehoitoon liittyvien riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen
-Seuranta- ja palautejärjestelmät
-Lääkehoidon vaaratapahtumissa toimiminen

HENKILÖSTÖ:
-Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako
-Opiskelija lääkehoidon toteuttajana
-Lääkehoidon osaamisvaatimukset, osaamisen varmistaminen ja ylläpito
-Turvalliseen lääkehoitoon perehdyttäminen

LÄÄKEHOIDON KÄYTÄNNÖT:
-Lääkehuollon järjestäminen
-Lääkehoidon toteuttaminen
-Lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi
-Potilaan ja omaisten ohjaus ja neuvonta
-Dokumentointi ja tiedonkulku

Mikä on hyvä järjestys?

Voitte päättää vapaasti, missä järjestyksessä nämä aiheet käsitellään; taustaprosesseista kohti lääkehoidon toteuttamisen käytäntöjä vai toisin päin. Pitäkää järjestys kuitenkin loogisena. Jos teillä on jo lääkehoitosuunnitelma, käykää se kriittisesti läpi. Onko kaikki aiheet varmasti käsitelty ja onko järjestys lukijan kannalta järkevä?

Tässä vaiheessa on hyvä myös kartoittaa, mitä lääkehoitoon liittyviä dokumentteja tai ohjeita teillä on olemassa. Näitä ovat esimerkiksi lääkelupalomakkeet, perehdytyssuunnitelma, lääkehoitopoikkeaman raportointilomake ja huumausaineen kulutusseurantalomakkeen pohja. Näitä voi liittää lääkehoitosuunnitelman liitteiksi, joihin varsinaisessa tekstissä viitataan.

Panostakaa johdantoon!

Lääkehoitosuunnitelman ensimmäiseksi osioksi on hyvä kirjoittaa johdanto, joka esittelee lukijalle lääkehoitosuunnitelman idean; miksi se on laadittu ja ketä lääkehoitosuunnitelmassa annetut ohjeet velvoittavat? Samalla voitte esitellä lääkehoitosuunnitelman päivittämisen ja muutosten perehdyttämisen vastuuhenkilöt ja käytännöt.

Muistakaa myös itse johdantoa kirjoittaessanne, mikä onkaan lääkehoitosuunnitelman idea. Oletteko laatimassa lääkehoitosuunnitelmaa siksi, että viranomainen sitä vaatii? Vai siksi, että luomalla hyvin suunniteltu, ohjeistettu ja seurattu lääkehoitoprosessi voidaan suojata asukkaita ja heidän hoitajiaan lääkehoitoon liittyviltä haitoilta sekä turvata lääkehoidon tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus? Hoidon täytyy aina auttaa. Se ei saa vahingoittaa.

Toimintayksikölle laaditaan yleinen lääkehoitosuunnitelma, joka toimii pohjana työyksiköiden lääkehoitosuunnitelmille. Jos tämä jako ei ole aivan selvä, ei hätää, se käydään läpi sarjan seuraavassa osassa.

 

Miten laaditaan lääkehoitosuunnitelma? Osa 1/7: Kokoa tiimi

Aloitamme tämän lääkehoitosuunnitelman laatimista käsittelevän sarjan yhdestä koko homman olennaisimmista asioista: Lääkehoitosuunnitelmasta tulee parempi ja toimivampi, jos sen laatii moniammatillinen tiimi.

Miksi?

Muistatko kuulleesi tarinaa, jossa joukko sokeita tunnustelee elefanttia. Samalla he kuvailevat toisilleen, millainen elefantti on. Yksi tunnustelee jalkaa, yksi kärsää, yksi torahammasta ja niin edelleen. Tarinan opetus on se, että kukaan on voi hahmottaa isoa tai monimutkaista kokonaisuutta yksin. Kun yhdistetään useita eri näkökulmia ja kokemuksia, päästään jo lähemmäs totuutta.

Palvelutalon ja hoivakodin lääkehoitoprosessiin liittyy useita ammattiryhmiä, sidosryhmiä ja organisaatioita. On hoitajia, asukkaita ja omaisia. On vakituista henkilökuntaa, sijaisia ja opiskelijoita. On siirtymisiä taloon ja talosta pois. Lääkäri käy talossa tai talosta käydään lääkärissä. Lääkkeitä tilataan, säilytetään, käytetään ja hävitetään. Lääkkeitä niellään, juodaan, pistetään ja joskus valitettavasti myös pureskellaan tai syljetään pois. Lääkehoitoa suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan.

Lääkehoitoprosessin hallinnollisesta puolesta, lääkehoidon ja -huollon organisoimisesta ja lääkehoidon käytännön toteuttamisesta vastaavat eri henkilöt, joilla on myös osin erilainen koulutus. Lisäksi yksiköllä tulee olla terveydenhuollosta vastaava lääkäri ja lääkehuollon kumppaneina toimii apteekin henkilöstö.

He kaikki katsovat lääkehoitoprosessia eri näkökulmasta ja parhaimmassa tapauksessa he kaikki osallistuvat myös lääkehoitosuunnitelman laatimiseen ja päivittämiseen.

Lääkehoitoprosessin käytäntöjen kuvaaminen on usein se helpoin osa lääkehoitosuunnitelman laatimista. Homma vaikeutuu siinä vaiheessa, kun prosessia tulisi analysoida riskienhallinnan suunnitelmaa ja kehittämissuunnitelmaa varten. Sitä varten kun tarvitaan riittävän vahvaa osaamista lääkitysturvallisuudesta; Miten riskejä voidaan tunnistaa prosessin eri tasoilta, miten riskien realisoitumista voidaan tehokkaimmin estää ja miten varmistetaan valmius toimia, jos vaaratapahtumia silti syntyy? Miten kehitetään käytäntöjä niin, että muutos todella jalkautuu joka päiväiseen toimintaan ja miten vaalitaan yksikön turvallisuuskulttuuria niin, että koko hoitohenkilöstö sitoutuu edistämään turvallisuutta?

Yksi parhaimmista keinoista lisätä hoitohenkilöstön sitoutumista turvallisuuden edistämiseen on ottaa heidät mukaan prosessin kehittämiseen ja seuraamiseen, mm. lääkehoitosuunnitelman laatimiseen ja päivittämiseen.

Ihminen noudattaa parhaiten sääntöjä, joiden tausta-ajatukset hän tuntee; mitä oikeasti pahimmillaan tapahtuu, jos sääntöä ei noudata. Ihminen noudattaa parhaiten myös sääntöjä, joiden laatimiseen hän on itse saanut osallistua. Kun ihmisen mielipidettä kysytään ja hänen mielipiteelleen annetaan oikeasti myös arvoa, hän alkaa tarkkailemaan asioita analyyttisemmin ja ottamaan asioista myös vastuuta.

Yksiköstä kannattaa siis koota tiimi, jossa on edustus yksikön johdosta, sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Sairaanhoitajista ja lähihoitajista kannattaa pyytää mukaan sellaisia henkilöitä, jotka olisivat innostuneet kehittämään asioita ja joiden mielipiteitä työtoverit arvostavat, elin ns. mielipidejohtajia.

Se olisi se minimi.

Tämän lisäksi kannattaa miettiä, kuinka tiimi voisi hyödyntää farmasian ja lääkitysturvallisuuden ammattilaisia. Vastuulääkärin tehtävänä on hyväksyä ja allekirjoittaa lääkehoitosuunnitelma, joten hänen olisi hyvä osallistua myös sen laatimiseen.

Kokoa siis mahdollisimman moniammatillinen tiimi. Sarjan seuraavissa osissa katsotaan tarkemmin, millaisia asioita tiimi alkaa pohtimaan ja tekemään laatiessaan lääkehoitosuunnitelmaa.