Uudesta tutkimuksesta lisää tietoa hoivayksiköiden lääkehoitoprosessin kehittämiskohteista

Lääkehoitosuunnitelmaa käsittelevä blogisarjamme jatkuu syksyllä, mutta halusimme tähän väliin nostaa tarkasteluun ajankohtaisen hoivayksiköiden lääkehoitoprosessia käsittelevän tutkimusraportin.

Hiljattain ilmestyneen Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) rahoittaman ja Hoivakotifarmasia ry:n toteuttaman tutkimuksen mukaan hoivakodeissa ja palvelutaloissa tulee panostaa enemmän lääkitysturvallisuuteen. Hoitajilta puuttuu usein edellytyksiä turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi eivätkä he saa riittävästi lääkehoidon täydennyskoulutusta. Myös lääkehoitoprosessia ohjaavissa lääkehoitosuunnitelmissa on puutteita ja ne laaditaan vain viranomaisia varten eikä yksilöllisesti asukkaiden tarpeita ajatellen.

Tutkimusraportti ”Hoivayksiköissä lääkehuollon ja -hoidon pitäisi olla joukkuepeliä” on luettavissa täällä:
https://kaks.fi/wp-content/uploads/2018/06/hoivayksikoissa-laakehuollon-ja-hoidon-pitaisi-olla-joukkuepelia_julkaisu019.pdf.

Raportti informoi hoivayksiköiden johtajia ja terveydenhuollon päättäjiä hoivayksiköissä esille tulleista lääkitysturvallisuuspuutteista, antaa kehitysehdotuksia sekä syventää Valviran julkaisemaa raporttia tehostetun palveluasumisen lääkehoidon laatuun liittyen.  (https://www.avi.fi/documents/10191/10616116/Vanhusten+tehostetun+palveluasumisen+l%C3%A4%C3%A4kehoitohanke.pdf/3d59c27a-b1ee-4b04-a2c3-7aa78ad97418)

Mitä tutkimuksessa havaittiin?

Tutkimuksen mukaan lääketiedonlähteissä ja niiden käytössä on usein vakavia puutteita. Lääketiedonlähteet eivät joko ole riittäviä, esimerkiksi asianmukaisia lääketietokantoja ei ole hoitajien käytettävissä, tai lääketieto on vanhentunutta. Kaikissa paikoissa hoitajat eivät myöskään osaa käyttää sähköisiä lääketietokantoja ja niiden käyttämiseen tarvitaan koulutusta.

Myös lääkitysturvallisuudessa on kehittämisen varaa. Yksiköissä on usein hyvin tunnistettu yleiset riskilääkkeet (opioidit, insuliinit ja verenohennuslääkkeet), mutta näihin liittyviin vaaratapahtumiin, kuten yliannostuksiin, ei useinkaan ole varauduttu. Suojausmekanismien varmistaminen poikkeustilanteissa on olennainen osa potilasturvallisuutta. Lisäksi lääkityspoikkeamia raportoidaan, mutta käytännöt eivät muutu. Lääkärien tekemiä lääkkeenmääräämispoikkeamia ei usein seurata eikä niihin reagoida systemaattisesti. Kuitenkin lääkäritkin tekevät joskus virheitä työssään. Lisäksi asukkaiden lääkityslistoista puuttuu keskeisiä tietoja, kuten lääkkeiden käyttöaiheet ja lääkeaineallergiat.

Hoivakotifarmasian avulla lääkehoidon laatu ja turvallisuus kohenee!

Me Aino ja Eino Lääkehoitopalveluissa tunnistamme nämä tutkimuksessa esille tulleet puutteet. Tiedämme myös, miten puutteita voitaisiin tehokkaasti korjata: hoivakotifarmasiaan erikoistuneilla farmasian ammattilaisilla on lääkehuollon ja -hoidon erikoisosaamista ja heitä tulee hyödyntää hoitajien ja lääkärien ammattitaidon lisänä. Farmasistit voivat – yhdessä hoitajien, lääkärien ja johdon kanssa – laatia ja päivittää lääkehoitosuunnitelmaa sekä kehittää lääkehoitoprosessin toimivuutta. He voivat kouluttaa henkilöstä lääkkeistä ja lääkitysturvallisuudesta. He voivat tarkistaa ja arvioida asukkaiden lääkityksen kokonaisuuksia ja tukea lääkäriä lääkehoitoon liittyvissä päätöksissä.

Farmaseuttinen yhteistyö ei ainoastaan paranna lääkehoidon laatua, vaan säästää parhaimmillaan myös kustannuksissa, kun lääkehuollon ja -hoidon prosessit saadaan yhdessä tehokkaasti kuntoon ja eri ammattiryhmien välinen työnjako järkevoitetään. Yhteistyö tuo turvaa asukkaille ja helpottaa heidän hoitajiensa työtä.